sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Olinpa viime sunnuntaina Svean kanssa mielenkiintoisessa näyttelyssä Lahdessa. Amerikkalainen tuomari John R. Boozer teki tapahtumasta hieman erilaisen. Tai ehkä sana ERIlainen ei ole oikea sana kuvaamaan juuri tuota näyttelyä, sillä juuri ERI:t olivat tässä näyttelyssä harvinaisuuksia. Arvostelevana olleista 64 koirasta vain 20 sai ERIN:n, 18 EH:n ja suurin osa eli 26 sai H:n. Keltaista lappua näytettiin niin ensikertalaisille kuin valioluokan multivoittajille. Svea sijoittui tavalliseen tapaansa turvalliselle keskikaistalle eli sai EH:n ja oli yhdeksän koiran avoimessa luokassa neljäs. Ihan hyvin siis meni. Arvostelu oli todella lyhyt:
"Very good. Nice make and shape. Needs more fill in the chest. Pleasing expression."
Huvikseni laskeskelinkin, että tällä kertaa maksoin arvostelusta noin 4 euroa sanasta. Ei ihan halpaa lystiä.
Kaikesta huolimatta päivä oli mukava. Pääsin taas Jennan kyydissä Lahteen ja matka mennen tullen meni ihan siivillä, kun meillä oli niin paljon juteltavaa. Eikä päivä Lahdessa tuntunut ollenkaan pitkältä, koska juttukavereita riitti. Päivän kruunasi herkku-pizzat mukavassa seurassa. Kiitokset taas kaikille seurasta ja Jennalle spesiaalikiitokset kyydistä ja kuvista!
Silti sitä tällaisten näyttelyiden jälkeen aina vähän mietiskelee, että mitä järkeä on maksaa neljä euroa sanasta. No, järjellä ajatellen ei tietysti mitään. Ensinnäkin Svea on leikattu narttu, sitä ei voi käyttää jalostuksessa, joten noin periaatteessa sen tuloksilla ei  ole merkitystä. Toiseksi se on jo käynyt aika paljon näyttelyissä ja se tavallisesti sijoittuu johonkin keskikastiin. Saattaa hyvänä päivänä ja oikealta tuomarilta saada SA:n, mutta harvemmin sijoittuu sitten paras narttu -kisassa niin, että saisi sertin. Yksi serti sillä näyttelyistä jo on ja pari varasertiä sekä useita SA:ta, joten ihan erinomaiseksi rotunsa edustajaksi se on jo arvioitu ja tämän kaikki jo tietävät. Mitään jymymenestystä tai uutta tietoa emme siis ole hakemassa. Eli miksi siis?
Siksi, koska minun mielestäni näyttelyissä käyminen on yksinkertaisesti kivaa. On kiva nähdä koiria ja tavata koiratuttuja, jutella ihmisten kanssa ja viettää päivää yhdessä. Voi kuulostaa vähän hullulta, mutta niin se vaan on. Siinä sivussa voin käydä myös pyörähtämässä kehässä ja kuulla mitä mieltä kukakin tuomari on koirastani. Samalla haastan vähän itseäni esiintymisen ja esittämisen kanssa. Joskus se menee paremmin ja joskus huonommin. Kovin vakavasti en jaksa asiaa ottaa, harrastan ihan harrastamisen vuoksi.
Voi olla, että vähän erilaisesta koiranäyttelykulttuurista eli esimerkiksi Jenkeistä tulevan tuomarin on vaikea tällaista hahmottaa tai ymmärtää. Siksi hän arvostelee koirani tavalla, jota minä en ihan ymmärrä eli hyvin niukkasanaisesti ja jotenkin ylimalkaisen oloisesti minun makuuni. Hän taas on etsimässä sijoitettavia ja voittavia koiria, ei antamassa kotikoiralle arvostelua, jota omistaja voisi sitten verrata omaan näkemykseensä omasta koirastaan – ja oppia sitä kautta jotakin.
Mutta kohti uusia seikkailuja. Nyt näyttelykalenteri on tyhjä. Erkkaria ja kesää tietysti odotetaan, mutta siihen väliinkin olisi kiva saada jotakin touhua. Ehkä voisin viedä Svean Haminaan 21.5. Onko sinne muita tulossa?
Kuva Jenna Tähtinen

Kuva Jenna Tähtinen

Kuva Jenna Tähtinen