Ubi-whippet

Kun tämän vuoden alussa kyseltiin tavoitteita koiraharrastukselle, sanoin, että tavoite on ottaa harrastukset rennosti ja nauttia siitä. Sen verran meni harrastaminen viime vuonna suorittamisen puolelle. Ja totta tosiaan, tavoitteessa ollaan pysytty. Emme ole käyneet joka viikonloppu kaikissa näyttelyissä ja juoksukisoissa. Maastoissa olen käynyt kahdesti – ja silloinkin kuvaamassa. Näyttelyihin olen mennyt vain yhden koiran kanssa ja radalla Ubi on käynyt silloin tällöin. Ihanaa! Ratapuolella Ubin tulokset eivät tällä taktiikalla ole päätä huimanneet, mutta se on juossut puhtaita juoksuja innolla ja loukkaantumatta. Onhan sekin ihan hieno homma (erityisesti silloin, kun suuria tavoitteita ei ole).  Näyttelypuolella taas olemme pysyneet mukavasti ERI-kannassa ja olen ollut oikein tyytyväinen. Olen itse varmasti vähemmän stressaantunut, kun mukana on vain yksi koira ja se heijastuu myös koiran esiintymisessä. Jatketaan siis samaan malliin.
Olen käynyt näyttelyissä Ullan kanssa mallilla "Terhin auto, jota Ulla ajaa". Minun puolestani loistava konsepti. En yhtään pidä ajamisesta, mutta reissaaminen on kivaa.
Kävin Ullan, Ubin, Muumin ja Madden kanssa Mäntsälän näyttelyssä. Siellä Ubi oli käyttöluokassa ja sai erinomaisen, mutta ei SA:ta. Muumi ja Madde puolestaan pärjäsivät hienosti ja saivat molemmat SA:n. Sain myös kunnian esittää Madden paras narttu -kehässä ja hienosti Madde sijoittuikin kakkoseksi. Oli upea päivä, sillä tiimiläisistä Nekku voitti nartut ja Muumi oli neljäs.
Kesäloma- ja huumorimielellä päätimme Ullan kanssa lähteä katsomaan myös pohjoisen näyttelyjä, joten sitikan nokka käännettiin kohti Ylivieskaa ja Kemiä. Nyt otin pojista mukaan Olan, jonka ilmoitin valioluokkaan.
Vähän mietin, että miten "rääpäleeltä" Ola hienojen valioiden keskellä näyttää, mutta täytyy sanoa, että Olastahan on kuoriutunut ihan pätevän näköinen herra. Siellä se molemmissa näyttelyissä oli oikein edukseen. Sai molemmilta tuomareilta ERI:n. Ylivieskassa se oli valioluokan kolmonen ja Kemissä nelonen. Kemissä tuomari sanoi kätellessään, että hän oli pahoillaan, ettei koira liikkunut paremmin, sillä hän piti siitä kovasti. Nyökyttelin päätäni. Ylivieskassa sain Olan liikkumaan vielä kivasti, kiitos Ullan lainaaman remmin. Mutta Kemissä kilpailuluokka alkoi olla jo liikaa Olalle ja se heitti vanhan "jurnutusvaihteen" taas päälle. No, kaksi peräkkäistä pitkää päivää näyttelyissä, ehkä se ei ollut ihme.
Reissussa olimme kolme yötä ja neljä päivää. Majoitukset varasin Airbnb:stä ja en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Saimme kolmen yön majoitukset alle 100 eurolla / naama, eikä koirista tarvinnut maksaa lisämaksua. Tällä kertaa kaikki kolme paikkaa vastasivat kuvauksia ja olivat erilaisia, mutta siistejä ja kivoja. Koiranäyttelyreissuille kyllä sopii tällainen majoitus. Yksityismajoitus on edullisempaa kuin hotelli. Paikat ovat rauhallisia, joten yöt nukkuu hyvin. Lisäksi koiralla on enemmän tilaa kuin hotellihuoneessa ja asunnoissa on jääkaapit esimerkiksi koirien ruokien säilytystä varten. Toki jää ilman hotelliaamiaista, mutta hyvän aamiaisen saa vaivattomasti itsekin kyllä tehtyä.
Sen huomion tein, että kesäkuumalla reissatessa, kannattaa ennakkoon katsoa pysähdyspaikat, minne koiran saa ottaa vaikkapa terassille mukaan. Matkasimme kohti pohjoista nelostietä – ja tsekkasin ennakkoon juuri ne oikeat paikat. Suunnitelman perusteella oli helppo tehdä tarvittavat pissatukset. Pysähdyspaikoista la Kar de Mumma Hartolassa oli kyllä ihan helmi. Koiravieraille oli jopa oma uimaranta ja letku, josta saattoi ottaa koiralle vettä. Pehmeällä pihanurmella sai kävellä koiran kanssa ja ruokakin oli ihan hyvää. Paluumatkalle rannikkotien kautta en ollut suunnitelmaa tehnyt, ja ruokapaikkojen löytäminen olikin paljon vaikeampaa. Yllättävän moni pysähdyspaikka suhtautuu edelleen penseästi koiravieraisiin.  Poikkeuksen teki Huittisten ABC, missä paluumatkalla söimme. Sen terassilla pidettiin koirista hyvää huolta. Niille tuotiin tuoretta vettä ja koiria "palvellut" nuori mies toivotti vielä erikseen koirille hyviä juomahetkiä. Arvostimme.
Ihan parasta koirien mielestä varmasti oli meidän paluumatkalle tehdyt koirien uimarantareissut. Kävimme testaamassa sekä Kalajoen että Yyterin rannat. Kalajoella olimme ilta seitsemältä eikä siellä ollut ketään. Ihan super paikka. Ja vesi oli niin lämmintä, että vettä tavallisesti kaihtava Olakin peuhasi vedessä mielin määrin. Porissa oli iltapäivän helletunteina paljon porukkaa, mutta sielläkin koirat saivat vähän rallata ja tyytyväisiä olivat.
Meillä oli reissulla ihan älyttömän kivaa. Naurettiin välillä niin, että kyyneleet valuivat. Koirat tulivat mainiosti juttuun keskenään ja olivat kaikki ihan valioluokan reissukoiria. Kiitos siis Ulla, Madde ja Muumi. Otetaan taas Terhi-toursin puusilmäreissu seuraaviin suunnitelmiin.
Ja vielä, laitetaan tähän ne Olan arvostelutkin.
Ylivieska Colin Ashmore VAL ERI, VAK3
"Nice size. Good shape and outline. Lovely balanced head and muzzle. Well placed ears. Correct bite. Nice clean bone. Lovely tight feet. Good long reach of neck, nice curve. Good depth of chest. Well sprung rib. Nice firm loin. Nicely constructed rear quarters and form of stifle. Moved well both ways."
Kemi Annamaria Tarjan VAL ERI, VAK4
"Well balanced male. Nice head. Good topline & chest. Correct angulation. In the movement very slow."

Tällainen mökki meillä oli Kärsämäellä. Se sijaitsi maatalon pihapiirissä ja erittäin ystävällinen emäntä toi Ullan koirille iltaruuaksi kananmunia suoraan pesästä. Mökki sijaitsi ihan 4-tien varrella. Tätä voi suositella kaikille pohjoiseen matkaaville.

Kemin näyttelyssä Ola muiden valiopoikien joukossa. Näyttää ihan kelpo pojalta. Kuva Ulla Sommer.

Kemissä tuomarin tutkittavana. Kuva Ulla Sommer.

Ola Ylivieskassa. Ullan laina näyttelyremmi toimi oikein mukavasti. Kuva Lauri Korhonen.

Näin me näytellään Ylivieskassa – ja juu en kurista koiraa, ihan vaan ihailen sitä. Kuva Lauri Korhonen.

Olan pönottelyä Kemissä. Hieno! Kuva Ulla Sommer.

Tältä näytti meidän yösija kotimatkalla. Tämäkin maatalon pihalla ja ihan navetan naapurissa. Lehmien äänet kuuluivat  vessaan. Yövyimme siis tuossa punaisessa siivessä. 

Ja tältä yösija näytti sisältä. Aivan ihanalla tavalla nostettu esiin vanhoja aarteita ja kuitenkin lopputulos oli kivan moderni.  Tykkäsin tästä ihan valtavasti.