Ubi-whippet

Onpas Harri ollut laiska. Ei ole kirjoittanut blogiin sitten lokakuun. Ajatuksia on ollut, mutta ei niitä vaan saa kirjoitettua. Tämä vuosi on ollut muutenkin erikoinen. Koiruleista olisi paljonkin kirjoitettavaa. Terhi kävi talven ja kevään aikana Virossa Ubin kanssa näyttelyissä ja Ubista tuli Viron valio. Se oli upea temppu Terhiltä ja Ubilta. On valioitumisesta sekin hyöty, että Ubin voi ilmoittaa nyt Suomessa näyttelyissä valio-luokkaan. Ubilla on muutenkin ollut näyttelyissä hyvä eri-putki päällä. Se on jo meille hieno asia. Ratakauden Ubi aloitti Kesälesken iltakisoissa sijoituslähdöllä kohtuulliseen aikaan ja ollessaan tyypilliseen tapaan viimeinen. Siellä sitten tapahtui loukkaantuminen. Ei Ubille vaan isännälle. Entinen terve polvi vihlaisi ja sen seurauksena puukkoa tulee. Joten tämä nyt rajoittaa harjoittelua. Käydään tiistaisin radalla juoksuttamassa Ubia ja Olaa, että saavat vähän pitää hauskaa. No mentiin me vielä Tähti Sprintteri kisaan ja Derbyyn sijoituslähtöihin. Aika parani TS:ssä edelliseen juoksuun verrattuna pari kymmenystä, joten hyvin meni. Hyvinkäällä Derbyssä rata oli tosi hidas, mutta Ubi ei ollut viimeinen. Heinäkuu on nyt meidän juoksukilpailujen osalta aika hiljainen.

Vega ja Ubi Virossa. Kuva Heli Poikonen

Ubi.

Mitäs Olan juoksupuolelle sitten kuuluu? Ehkä pieni mahdollisuus, että maastokisoihin mentäisiin syksyllä. Nyt Ola on juossut radalla harjoituksissa omaan rauhalliseen tahtiinsa. Jenna antoi taas Bitin pieneen testiin radalle. Lähetettiin Bitti ja Ola radalle 480m koppien edestä ja juoksivat vain lähtösuoran. Ola ei edes yrittänyt häiritä Bittiä, joten se antoi toivoa, että maastokisat voisivat onnistua.

Svean juoksemisen kanssa on ollut ongelmia. Talven jäljeltä Svean jalka oli jo oikein hyvä. Se kesti juoksemista oikein hyvin. Kunnes tuli helatorstai ja kaunis ilma. Koko päivän Ola ja Svea veti pihalla rallia ja sitä Svean jalka ei enää kestänyt. Kaiken sen hauskanpidon jälkeen piti pitää pakkolepoa. Tällä hetkellä Svealla on varpaassa haava, joka ei oikein tahdo parantua. Nämä ovat harmillisia, kun Svea niin kovasti haluaisi juosta. Jollain tapaa pitää Svean mieltä pitää virkeänä, vaikka sitten leikkimällä. 

Svea

Pakko kyllä kirjoittaa Svean ja Ubin emästä Tuikusta. Tuikku on ollut meillä kesän aikana pari yötä ja minä olen samalla Tuikun hieronut. Mikä valloittava persoona Tuikku on. En tiedä onko se vanhan koiran arvokkuutta tai osaamista vai ylipäätänsä Tuikun luonteessa, mutta Tuikku sujahti meidän laumaan aivan kuin olisi siellä aina ollut. En voinut kuin ihailla.

Tuikku-äippä.