perjantai 26. heinäkuuta 2019

Tiko on ollut meillä viikon. Lueskelin tätä blogia niiltä päiviltä, kun Ola saapui. Svea ja Ubi ovat minusta käyttäytyneet nopeammin suopeasti. Ei nyt vieläkään muuta ole tapahtunut kuin välinpitämyyttä ja välillä komentelua. Selityksiä tälle voi miettiä vaikka mistä, mutta oikeasti ei tiedä. Ehkä minä olen kuvitellut asioiden menevän toisin. Ehkä kuvittelin isojen leikkivän pennun kanssa enemmän. Ehkä minulla on jo nyt pentu-blues (sitä en tunnusta koskaan edes olleen). Juuri nyt kuulin vierestä, jo pimeästä huoneesta, pienen vikinän. Tiko istuu takanani ja tapittaa minua suoraan kuin aavistaen mielenlaatuni. Rapsutan kaulasta Tikoa ja pentu käy nukkumaan.

Eilen illalla olimme tiimin juoksuharjoituksissa. Ola veti muutaman vedon. Ubia ei uskallettu laittaa juoksemaan, kun Ubi menee näyttelyyn viikonloppuna. Vaikka omat isot eivät niin välitä Tikosta, niin olipa harjoituksissa huoli Tikosta, kun Tiko tervehti muita koiria. Varsinkin Svea tarkkaili kovin ja ilmoitti haukahduksin välillä, jos asiat eivät menneet Sveasta hyvin. Kyllä Tiko jo laumaan kuuluu. Tiko tapasi samalla reissulla siskonsa ja Mingan emänsä. Tiko lähestyi Mingania ensin varovasti, mutta ilmeisesti haistoi tutun hajun ja sitten alkoi ilo. Hauska kohtaaminen. Siskon kanssa olikin sitten kaikenlaista pientä painimista.  

Tänään aamulenkki Lohjalla, mutta muuten helteen lamaannuttaneina koko sakki.