Erilainen kesäloma. Reilut neljä viikkoa Tikon kanssa. Nyt oli mentävä töihin, kun kaikki alkoi taas sujumaan oman lauman kanssa. Kyllä minä myönnän, että välillä mietin, että tämä on viimeinen pentu, mitä meille tulee. Ei pennussa mitään ongelmaa ole. Aivan normaali koiranpentu. Tässä vaan on aika paljon työtä. Se ei ole pelkästään pennun kanssa leikkimistä. Oikeastaan se leikkiminen on hauskaa. Mutta siihenkin tuli se stressaava tekijä, kun isot koirat halusivat myös samalla leikkiä ja pentua ei vielä ollut täysin hyväksytty laumaan. Sait olla vähän varuillaan koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pentu myös nukkuu paljon, mutta sitä vahtii pentua silti koko ajan. Pienikin ääni jossain, niin heti menin katsomaan mentäisiinkö ulos. Pentu oppi myös, että nukkumisen jälkeen olen tulossa ottamaan sen syliin. Tiko ei ole sylikoira, joten se ampaisi karkuun, kun yritin ottaa sitä syliin. Piru, että Tiko oli nopea. Useasti pääsi vilahtamaan käsistäni. Siitä aiheutuu minulta kirosanoja ja isot ovat heti katselemassa, että mille nyt kiroan. Yrität rauhoitella isoja samalla, kun pientä metsästät. Lenkitkään eivät olleet niin rauhoittavia. Tiko meni joka suuntaan aiheuttaen kaikenlaista hämmennystä. Tätä helpottamaan Svea kävelee nykyisin pääasiassa irti. Svea kun pysyy kiltisti vieressä. Ainakin vielä on pysynyt. Päivät muutenkin meni neljän tunnin pätkissä Tikon ruokailun mukaan. Siihen sekaan sitten pissa- ja kakkarumpaa, mitä oli alussa yllättävän paljon. En muistanut, että sitä oli niin paljon. Henkilökohtaisesti odotin, että isot olisivat hyväksyneet Tikon nopeammin. Olassa ei mennyt kuin pari päivää, kun Svea ja Ubi olivat Olan hyväksyneet ja hoitivat sitten Olan. Tällainen ruusuinen muistikuva minulla suurin piirtein oli. Nyt Tikon hyväksymiseen on mennyt paaaaljon kauemmin.
Itselle on myös tullut ikää lisää ja se, että sinulla on kolme muutakin koiraa mukana, minkä elämä ei ole enää niin kuin ennen. Tämä kaikki on ollut välillä aika paineistavaa, mutta kohtalaisen hyvin on kestetty.
Ei ole aikaisemmin ollut kesäpentua. Eikä yhdestäkään aikaisemmasta pennusta näin paljoa valokuvia, koska oltiin niin paljon pihalla ja ilmat suosi. Pihalla oli myös muun lauman kanssa helpompaa.
Pentu on kasvanut niin paljon, että ei sitä tarvitse enää niin paljon suojella. Pari viikkoa vielä, niin luulen, että pääsee isoja jo hyvin karkuun. Nyt kun kaikki menee lauman kanssa hyvin, niin sitten on mentävä töihin. Mutta tämän loman muistan. Päivääkään en vaihtaisi pois. No, ehkä muutaman.
