Jännä tyyppi tuo Tiko. Vaikka Ubi kuinka yrittää sanoa (kohteliaasti matalaa murinaa), että ei nyt tarvitsisi siihen tulla, niin Tiko ei välitä, vaan menee viereen maaten. Välillä varovaisesti takaa, välillä suoraan edestä. Sisällä muutenkin on yhteiselo vähän vaisumpaa. Ulkona on kaikenlaista yhteiseloa jo ollut. Tiko on muutaman kerran jäänyt jyrätyksi, mutta ei täysvauhtisista juoksuista. Tiko aiheutti myös itse pienen kontaktin, kun pysähtyi kesken juoksunsa Olan eteen ja Ola ei pystynyt pysähtymään. Vauhtia ei onneksi ollut tässäkään paljoa, mutta aina Tiko säikähtää. Tästä on seurannut, että Tiko on oppinut päästämään ennakkokiljahduksen, jos isot ovat lähteneet sen perään. Välillä kovin rohkea ja välillä itsesuojeluvaisto toimii. Fiksu kaveri.
Eilen illalla olimme Kartanolla rataharjoituksissa. Laitoin kevythäkin autoon ja Tikon sinne. Puolet matkasta oli kaikenlaista asiaa pennulla. Ensin tiukkaa komentoa ja sitten surkeaa vinguntaa. Lopuksi lelun vingutusta ja hiljaisuus. Ola ja Ubi juoksivat radalla 280m ja piristymisen merkkejä juoksussa oli. Svea oli turistina. Tiko sai yksityisopetusta lähtökopeista. Kolme tiukkaa juoksua kopin läpi ja hurrrja vieheen tappo.
