Taas on viikko taisteltu Tikon jalan kanssa. Viikko sitten saimme ohjeeksi pitää kevytsidettä. Kipsipehmustetta cobanilla päällystettynä. Tämä oli huonoin ohje, mitä on annettu. Minusta tuntuu, että tämä ohje ei tullut meitä hoitavalta lääkäriltä vaan ylempää. Ensinnäkin side oli kaukana kevyestä. Töppö lähti jalasta liikkeelle jo kävellessä klinikalta autoon. Ollaan sitten näitä viikon aikana jalkaan laitettu kymmeniä. Muutaman päivän päästä alkoi tulemaan hiertymiä varpaan väliin. Varpaan välissä ollut pehmuste lähti aina heti pois, kun töppö alkoi siirtymään. Annoimme töpön olla pois yöt, että jalka saisi vähän hengittää. Viikonloppuna siirryttiin omatoimisesti takaisin kinosioteipin käyttöön. Tiko ei ole lenkeillä käynyt. Pihalla ollaan remmissä asiat hoidettu. Maanantaina kävimme taas rtg:ssä ja luutuminen on edennyt, mutta ei vielä kokonaan. Jalkaa ei tarvitsi enää teipata muuta kuin lenkillä, mutta me laitetaan teippaus varpaitten ympärille varmuuden vuoksi. Jos se on sisällä murtunut – sitähän me ei tiedetä- niin voi se murtuma aueta uudestaan sisällä.
Nyt siihen aivan superjuttuun. Nimittäin Tikon luonteeseen. Aivan suunnattoman hyvin ja luottavaisesti antaa Tiko hoitaa itseään. Rtg:ssä on nyt kaksi kertaa käyty ilman rauhoitusta. Varpaat kuitenkin teipataan pöytään levälleen ja siihen menee melko pitkä aika. En ole aivan varma onnistuisiko tämä meidän muiden koirien kanssa näin. Tiko on kuitenkin vasta alle 6kk. Pöydällä Tiko aivan rauhallisesti katselee muiden touhuja. Sama on teippauksien kanssa. Kyllä siellä pentuhölmön luonteen alla asustaa upea koira.
