Niinhän siinä sitten kävi. Ubin poika - työnimeltä Viikuna - muutti meille ja sai nimekseen Poju. Taas alkoi pentuarki ja tällä kertaa eritavalla. Pojulla on varvas murtunut. Murtuma on siististi murtunut, joten varvas pitäisi parantua kuntoon. Toivottavasti osaamme asian hoitaa. Vanhat koirat kotona ottivat vieraan vastaan kukin omalla tavallaan. Ubi ei juuri noteeraa. Ubin elämään ei tulokkaalla ole merkitystä. Elämä menee niin kuin ennenkin. Svea on ottanut asian tyyliin, ei kai taas. Ola on sisällä vähän samanlainen, mutta pihalla Ola olisi alkanut rallaamaan. Mutta Tiko-juniori on aivan innoissaan tulokkaasta ja tähän liittyy ongelma. Minusta on aivan huikeaa, että Tiko pitää pennusta. Nyt kuitenkin on pakko yrittää hillitä Tikoa ja toivottavasti innostus ei käänny päälaelleen. Poju on ollut reipas kaikesta huolimatta. Marilta saatiin pentuaitaus, missä Poju viettää aikaansa. Sylittelyä on myös paljon ja asiat tehdään remmissä ulkona. Se onkin sujunut hyvin. Yöt nukkuu kevythäkissä meidän vieressä. Iltaisin pääsee sohvalle viereen. Tällaista arkea pitäisi nyt jatkaa kolmisen viikkoa. Mustissa ja Mirrissä käytiin vaa'alla ja painoa 4,7 kiloa takki päällä.
