Kun muutimme Savoon, jatkoimme hommaa vielä siellä. Sielläkin pidimme talkoilla näyttelytreenjä ja järjestimme sekä epävirallisia tapahtumia että erikoisnäyttelyn. Hauskaa oli ja porukalla syntyi.
Sitten kaikki lopahti. Luulin, että se liittyi ajankuvaan. Ajattelin, että ennen oli sellaista, että yhdessä oltiin ja tehtiin ja enää ei sellaista ole.
Kun hankimnme whippetit, niin huomasin, että ehei - kyllä sitä porukkahenkeä edelleen löytyy. (varmasti sitä löytyy edelleen myös cairneissa, me emme vaan sattuneet enää sellaista sopivaa ryhmää löytämään).
Meidän whippetien kasvattaja-Mari on ihan superhyvä järjestämää kaikkea yhteistä kivaa. Kiitos siitä. Monia mukavia hetkiä on jo yhdessä Besties-tiimiläisten kanssa ennätetty viettää ja toivottavasti vielä monenlaista on tulossa. Ainakin suunnitelmia on.
Hauskaa yhteisöllisyyttä ja "sukurakkautta" koettiin myös viime sunnuntaina, kun olimme jo perinteeksi tulleella Hupi-marssilla. Ubin ja Svean isoisän Hupin synttärikävelylle kokoonnuttiin Hupin omistajan Anitan kutsumina. Harmaa ja sateinen päivä sai iloisen fiiliksen aikaan, kun yhdessä tepasteltiin 10 kilometrin lenkki. Ja ihan superreipas oli 11-vuotisjuhlia viettänyt Hupi. Se marssi ihan lunkisti saman matkan kuin lapsensa, lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa. Hurraa Hupi!
Kuvia lenkiltä
 |
| Tiuku (lapsenlapsenlapsi), Svea (lapsenlapsi), Hupi (sankari itse), Tuikku (lapsi) |
