Olen kuvannut viime aikoina lähes pelkästään filmille. Kun skannailin vanhoja kuvia cairn-osioon, niin tuli kauhea kaiho vanhaan. Varmaan joku ikään liittyvä juttu. Pakkohan se oli ostaa filmejä ja patterit vanhaan Canonin eos 500:een. No, tämä innostus ei olisi minun innostus, ellei se lähtisi lapasesta. Ostin nimittäin pari vanhaa Olympuksen manuaalirunkoa, kun minulla on niihin muutamia objektiiveja. Minulla olisi ollut ennestään Canonin AE-1 runko objektiiveineen, mutta piti päästä ostamaan. No, Olympuksen OM-4 runko on kyllä hieno laite 80-luvulta ja nämä on halpoja siihen nähden, miten hienoja vekottimia ovat. Ainakin minusta.
Filmien tullessa kehityksestä ja sain ne skannattua., niin katselin sitten kuvia ruudulta suurennettuna. Tuli pieni pettymys. Paskojahan ne oli verrattuna digijärkkärin jälkeen. Kun vääntelin kuvia kuvankäsittelyssä, niin aloin ymmärtää negatiivin jujun. Nimittäin sävyjä piisaa kirkkaasta tummaan. Kuvasta saa sävyjä upeasti esiin. Nettikäytössä se terävyyden puute ei haittaa, kun kuvaa ei rajaile paljoa, vaan pitää valoitetun ruudun sellaisenaan. Tulostin alla olevan kuvan A4-kokoon eikä siitä tulostetusta huomaa, millä kuva on otettu.
Homma jatkuu vielä, sillä nyt ostin myös kemiat. Filmin kehitystankki minulla jo oli ennestään 90-luvulta. Skannausta täytyy vielä jotenkin parannella. Olen skannannut negatiivit järkkärillä. Se on nopeaa. Yritän vielä saada salaman toimimaan valonlähteenä skannatessa.
 |
| Heli ja Tuikku-äippä lauantain näyttelyssä |
 |
| Ubi erittäin väsyneenä lauantain näyttelyn jälkeen |