No, tulipa Mäntän näyttelyssä pyörähdettyä. Tämä poikkeus vahvisti sen säännön, että emme mene yli kahden tunnin ajomatkan päässä oleviin näyttelyihin, sen verran tuo reilu kolmen tunnin ajomatka suuntaansa ryydytti meitä ihmisiä. Koirat eivät matkustamisesta olleet moksiskaan. Nukkuivat hyvin molempiin suuntiin.
Näyttely itsessään oli mukava. Tilaa kehien ympärillä oli todella vähän ja kehätkin olivat pikkuruiset (ja nurmi huonosti ajettu), mutta sopu sijaa antoi ja tunnelma kehän laidalla oli kyllä leppoisa.
Whippettejä oli vain 15, joten kehä pyöri vauhdilla. Kehässä meiltä oli Ubi, mutta koska matka oli pitkä, meillä oli mukana koko koirakolmikko. Iikan ja Svean osa oli olla näyttelyturisteina. Ja nämä kaksi kyllä vetivät oman roolinsa hienosti. Molemmat ovat rauhallisia koiria, joten näyttelyhulina ei niitä stressaa. Ainoa asia, joka Iikkaa vaivasi, oli se, mitä meidän vieressä olleen afgaaninomistajan repusta olisi löytynyt. Sitä Iikka olisi kovasti halunnut tutkia.
Tänään juhlittiin myös Svean 3-vuotissynttäreitä, joita päivänsankari juhli siis olemalla matkoilla. Juhlan kunniaksi koirakolmikko nautti näyttelypaikalla puruluut. Nekin ne kaikki rouskuttelivat rauhallisesti nurmella makoillen. Minun mielestäni osoitus siitä, ettei niitä vilinä ja vilske todellakaan stressaa.
Ubi esiintyi ok. Liikkumista meidän pitää harjoitella, se tuli todistetuksi. Esiintymisessä seisominen menee hyvin, mutta liikkeissä on kyllä reilusti parantamisen varaa.
Tuomari Harry Tast oli ystävällinen ja mukava. Sanoi minullekin, että rentoudu vaan, kun odottelimme luokan toista koiraa kehään.
Tuloksena oli ERI, NUK2 ja arvostelu meni näin:
"Kookas, jalo ja jäntevä kokonaisuus. Pitkä kauniisti kaartuva kaula. Puhdaslinjainen pää. Ohuet ruusukorvat. Olkavarret saisi olla pidemmät. Hyvä leveä reisi. Voimakkaat kinnerkulmat. Yhdensuuntaiset etuliikkeet. Kintereet ei täysin oikene liikkeessä."

Iikka odotti herkkuja.

Svea tarkkaili kevythäkissä ja odotteli herkkuja.

Näin huonosti hoidettua nurmea ei ole edes meidän pihalla.

Taas karkasi mopo käsistä. Kahden minulle uuden kameran testikuvia.

Whippetit työpaikalla.

Iikka työpaikalla. Ei pidä, että kameralla sohitaan. Kääntää aina pään pois.

Harvinainen kuva missä on kaikki koirat elementissään. Iikka tarkkailee, Ubi leikkii ja Svea syö.

Kesäyö on valoisa. Kameran iso10000:lla saa vielä ihan hyvän blogikuvan.

Kesken käärmeen kanssa leikin tuli väsymys.

Kuvapostaus

Olen saanut viettää elämäni seitsemän eri koiran kanssa. Viisi niistä on ollut uroksia ja kaksi narttua. Pojat ovat olleet rohkeita – osa huimapäisiä, osa herrasmiesmäisempiä – ja omapäisiä tapauksia. Tytöt ovat olleet, sanalla sanottuna, kilttejä.
Svea on ollut meillä vasta melko vähän aikaa, mutta tunnistan siinä samanlaisia piirteitä kuin tyttökoirassamme Tossussa, joka asui kodissamme yhdessä kahden uroksen kanssa. Samanlainen lauma on Sveallakin hallittavana. Molemmat tytöt ovat hiljaisella, mutta järkähtämättömällä tavalla ottaneet lauman haltuunsa. Aikaisemmassa cairnlaumassamme Tossu oli se huomaamattomin koira, joka kuitenkin omalla tavallaan piti tilanteet kontrollissaan. Samaanlaista roolitusta olen huomaavinani Sveassa.  Se seuraa esimerkiksi Iikan ja Ubin leikkejä, ja jos ne menevät Svean mielestä liian hurjiksi, se menee väliin rauhoittamaan tilannetta. Ubin kanssa Svea leikkii rajujakin leikkejä - painii ja juoksee. Iikan se antaa olla rauhassa. Myös Tossu valitsi aikanaan leikkikumppanikseen Kapun. Brando eleli omaa herrakoiraelämäänsä ja kaikki olivat asemiinsa tyytyväisiä.
Svea myös siivoaa Tossun tavoin. Jokaisen ruokailun jälkeen sekin käy tarkasti nuolemassa poikien kupit. Hienoja tyttöjä.

Filmikuvia taas esillä.

Tänään oli jo vähän kesäisempi päivä vaikka ei vieläkään mikään t-paitakeli. Sen verran kuitenkin oli jo lämmin, että kun Terhi levitti peiton nurmikolle, niin whippetit olivat siinä heti makaamassa auringosta nauttien. Iikka touhusi omia metsästyshommia, joten me saimme rauhassa kunnostaa pihaa.

Tänään piti mennä katsomaan Saloon Nick Brandtin valokuvanäyttelyä. Ovella oli niin pitkä jono, että ei sitten menty. Meillä oli koirat mukana, joten koirat saivat kuitenkin vaihtelulenkin Salossa.

Kirjoitin aikaisemmin, että Ubi on saanut lihaksia vartaloon. Samoin olen katsellut, että rintakehä olisi syventynyt ja laajentunut. Tekeeköhän vain mieli tepposia, kun Ubin ensimmäinen kesän näyttely lähestyy. Todennäköisesti sitä vaan toivoo niin ja alkaa sitten näkemään näkyjä. Tein pienen kuvavertailun.

Klikkaamalla kuva on isompi. Onko Ubi kehittynyt vai ei?

Laitoin kuvat päälekkäin ja ei se Ubi juuri ole muuttunut

No ei sitä voi näin katsoa. Kuvat on eri tavalla ja eri kameralla kuvattu. Oikeasti tilanteen näkee vasta sitten, kun Ubi on kehässä muiden saman ikäisten joukossa. Joka tapauksessa Svean kaltaista vartaloa Ubille ei vielä ole.

Vipukat rallasivat pihalla tänään.

Iikalla oli tänään kolmas ja viimeinen kerta akupunktiota. Eläinlääkärin mukaan jumit ovat jo nyt poistuneet selästä. Neuloja laitettiin sen takia nyt myös etuosaan. Iikka oli erittäin kiltisti koko akupunktion ajan. Iikka on myös syönnyt kilpirauhaslääkettä nyt viikon. Onko koira parempi, niin en osaa sanoa. Mitään dramaattista muutosta ei ole tapahtunut.

Iikkalla neulat kropassa

Svea löysi heti rapsuttajan synttärivieraista.

Terhin rankat synttärit

Kuvasin 15v vanhalle filmille. Kyllä niistä kuvat sai.

Kaunis Svea

Voisiko joku heittää frisbeen?

Svea on asustellut meillä nyt kuukauden. Nopeasti opittiin kolmen koiran arkeen. Ennen kaikkea Svean tulo on tehnyt Ubille hyvää ja varsinkin sen ruikulle vartalolle. Tai entiselle ruikulle, sillä kroppaan on alkanut tulla lihaksia, nyt kun Ubi on saanut juosta ja painia kunnolla. Iikan kanssa leikit ovat sen verran erilaisia, että niissä ei lihakset kasva. Svea on muuten vähän kauhuissaan, kun poijaat leikkii keskenään. Iikka on aika äänekäs leikkiessään ja sitä ei ehkä aina ymmärrä leikiksi.

Kehitin filmejä. Laitetaan muutama kuva näytille.