Näyttely itsessään oli mukava. Tilaa kehien ympärillä oli todella vähän ja kehätkin olivat pikkuruiset (ja nurmi huonosti ajettu), mutta sopu sijaa antoi ja tunnelma kehän laidalla oli kyllä leppoisa.
Whippettejä oli vain 15, joten kehä pyöri vauhdilla. Kehässä meiltä oli Ubi, mutta koska matka oli pitkä, meillä oli mukana koko koirakolmikko. Iikan ja Svean osa oli olla näyttelyturisteina. Ja nämä kaksi kyllä vetivät oman roolinsa hienosti. Molemmat ovat rauhallisia koiria, joten näyttelyhulina ei niitä stressaa. Ainoa asia, joka Iikkaa vaivasi, oli se, mitä meidän vieressä olleen afgaaninomistajan repusta olisi löytynyt. Sitä Iikka olisi kovasti halunnut tutkia.
Tänään juhlittiin myös Svean 3-vuotissynttäreitä, joita päivänsankari juhli siis olemalla matkoilla. Juhlan kunniaksi koirakolmikko nautti näyttelypaikalla puruluut. Nekin ne kaikki rouskuttelivat rauhallisesti nurmella makoillen. Minun mielestäni osoitus siitä, ettei niitä vilinä ja vilske todellakaan stressaa.
Ubi esiintyi ok. Liikkumista meidän pitää harjoitella, se tuli todistetuksi. Esiintymisessä seisominen menee hyvin, mutta liikkeissä on kyllä reilusti parantamisen varaa.
Tuomari Harry Tast oli ystävällinen ja mukava. Sanoi minullekin, että rentoudu vaan, kun odottelimme luokan toista koiraa kehään.
Tuloksena oli ERI, NUK2 ja arvostelu meni näin:
"Kookas, jalo ja jäntevä kokonaisuus. Pitkä kauniisti kaartuva kaula. Puhdaslinjainen pää. Ohuet ruusukorvat. Olkavarret saisi olla pidemmät. Hyvä leveä reisi. Voimakkaat kinnerkulmat. Yhdensuuntaiset etuliikkeet. Kintereet ei täysin oikene liikkeessä."
 |
| Iikka odotti herkkuja. |
 |
| Svea tarkkaili kevythäkissä ja odotteli herkkuja. |
 |
| Näin huonosti hoidettua nurmea ei ole edes meidän pihalla. |