sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Olen saanut viettää elämäni seitsemän eri koiran kanssa. Viisi niistä on ollut uroksia ja kaksi narttua. Pojat ovat olleet rohkeita – osa huimapäisiä, osa herrasmiesmäisempiä – ja omapäisiä tapauksia. Tytöt ovat olleet, sanalla sanottuna, kilttejä.
Svea on ollut meillä vasta melko vähän aikaa, mutta tunnistan siinä samanlaisia piirteitä kuin tyttökoirassamme Tossussa, joka asui kodissamme yhdessä kahden uroksen kanssa. Samanlainen lauma on Sveallakin hallittavana. Molemmat tytöt ovat hiljaisella, mutta järkähtämättömällä tavalla ottaneet lauman haltuunsa. Aikaisemmassa cairnlaumassamme Tossu oli se huomaamattomin koira, joka kuitenkin omalla tavallaan piti tilanteet kontrollissaan. Samaanlaista roolitusta olen huomaavinani Sveassa.  Se seuraa esimerkiksi Iikan ja Ubin leikkejä, ja jos ne menevät Svean mielestä liian hurjiksi, se menee väliin rauhoittamaan tilannetta. Ubin kanssa Svea leikkii rajujakin leikkejä - painii ja juoksee. Iikan se antaa olla rauhassa. Myös Tossu valitsi aikanaan leikkikumppanikseen Kapun. Brando eleli omaa herrakoiraelämäänsä ja kaikki olivat asemiinsa tyytyväisiä.
Svea myös siivoaa Tossun tavoin. Jokaisen ruokailun jälkeen sekin käy tarkasti nuolemassa poikien kupit. Hienoja tyttöjä.

Filmikuvia taas esillä.