torstai 9. heinäkuuta 2015

Iikalle hankittu Dobo-pallo on nyt pikkuhiljaa otettu käyttöön. Täytyy ottaa se viikottaiseksi rutiiniksi, jotta tulee tehtyä jumppaa. Iikka siis pitäisi saada "pötkölleen" pallon päälle, jotta selkää saadaan venytettyä. Etenemme pallon päälle nousussa aste asteelta namupalojen voimin.
Dobo-pallolla voi viihdyttää myös whippettejä. Idea niiden kanssa touhutessa on, että ne tasapainoilevat pallon päällä. Tämän pitäisi kehittää niiden tasapainoa ja keskivartalon lihaksia. Svea keksi heti, että istuen tasapaino pysyy paremmin hanskassa kuin neljällä jalalla seisten. Nyt odotellaan milloin myös Ubi keksii tämän.
Minun ensimmäisiä lomapäiviäni on vietetty sadekuurojen rytmissä. Tänään aamulenkillä oli mukava ilma, joten köpöttelimme kolmestaan metsässä. Vauhti olikin todellista hidastelua, sillä koirat keksivät, että mustikat ovat kypsiä – ja niitä piti maiskutella hitaasti ja rauhallisesti. Kaikki kolme koiraa pitävät mustikoista. Svea taisi olla näppärin poimija eikä se olisi millään malttanut lähteä metsästä pois.
Päivällä teimme whippetejen kanssa "kesäretken" Kauniaisiin. Sadekuurot ovat ärsyttäviä, kun ne kastelevat ruohon ja koirat eivät mielellään juokse märällä nurmikolla. Ja se lähialueen hiekkakuoppa on meillä yhä vähän hakusessa. Niinpä whippeteille piti keksiä väsyttävää puuhaa ja lähdin niiden kanssa junalla Kauniaisiin. Ihan pöhkö ajatus, mutta minulla oli junalippua vielä jäljellä enkä koskaan ole kävellyt Kauniaisten keskustassa, joten ei kun matkaan. Kauniaisten keskusta oli nopeasti katseltu ja kävelimmekin sitten sieltä reilun neljän kilsan pikkulenkin Espoon keskukseen, mistä hyppäsimme taas junaan ja takaisin kotiin. Ja se sadekuuro tietysti yllätti meidät. Olimme jo melkein perillä, mutta sen verran reippaasti vettä tuli, että kastuimme kyllä litimäriksi. Vaan ei se se mitään, kunnon kesäretkellä kuuluukin kastua. Ihan parasta tällä retkellä oli taas huomata, että kun otat lähijunaan koirat mukaan, ihmiset alkavat puhua. Menomatkalla meidän viereen parkkeerasi vanha mies, joka kertoi nuorena olleensa greyhound-tallilla Englannissa. Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita ja Ubi ja Svea nauttivat rapsutuksista. Kotiintulomatkalla koirat viihdyttivät kahta pientä lasta. Oli melkoisen hellyttävää, kun pikkutyttö painoi päätään litimärkää Svean poskea vasten ja kuiskasi: "Olet maailman ihanin koira." Kiitokseksi tyttö sai tietysti lipaisun sekä Svealta että Ubilta. Pöljä reissu oli siis kaikin puolin onnistunut.