maanantai 18. tammikuuta 2016

Miten yhteen viikonloppuun voi mahtua niin paljon: iloa, surua, söpöyttä, mukavia tapahtumia, pelkoa ja epätoivoa. Sellainen viikonloppu meillä oli viime viikonloppu. En oikein edes tiedä mistä aloittaisin, joten ehkä etenen ihan kronologisesti.
Lauantaina olimme Ubin ja Svean kanssa Turussa näyttelyssä. Ja olipas taas kivaa. Turussa oli paljon tiimiläisiä, joten juttuseuraa löytyi. Molempien koirien tuomari oli muuttunut, mutta samapa tuo, me olimme pitämässä hauskaa ja oppimassa. Hieman meidän päivää tosin varjosti se, että Iikan pissavaivat vaikuttivat lauantaiaamuna taas pahemmilta. Iikka on syönyt joulusta saakka antibioottia, tulehduskipulääkettä ja virtsaputkea rentouttavaa lääkettä pissavaivoihinsa. Tilanne oli jo parempaan päin, mutta lauantaiaamuna ei pissaa taaskaan tahtonut tulla.
Niinpä päätimme, että Hapa lähti Ubin arvostelun jälkeen takaisin kotiin Iikan luo ja minä jäin Svean kanssa Turkuun. Pummasimme sitten kyydin kotiin Jennalta. Kiitokset siitä.
Molemmat koirat saivat arvosteluksi ERI:n, joten ihan tyytyväisiä olimme näyttelyn saldoon. Tässä arvostelut:
Leif Ragnar Hjort Norjasta sanoi Ubista seuraavaa:
"Utm. typ. Kunde ha ngt mera längd. Välformat huvud. Korrekt bett. Mkt bra vinklar. Kunde önska djupare bräst. Kunde ha ngt mera spänst i muskulatur som skulle ge stabilare rörelser." 
Ja Sveasta Markku Kipinä sanoi näin:
" Hieman kookas, kaunis pitkälinjainen, tasapainoisesti rakentunut narttu. Hyvin kulmautunut, hyvä luusto, raajat. Pitkä syvä rintakehä. Vahva lanne. Hyvä purenta. Riittävän täyt. kuono-osa. Liikkuu hyvällä maatavoittavalla askeleella."
Ilta sujuikin sitten lenkkeillen, sillä pakkanen paukutteli kahtakymmentä ja ulkoilutimme jokaisen koiran erikseen. Näin kenenkään ei tarvitse odotella toista ja palella odotellessaan. Iikan pissavaivat jatkuivat.
Sunnuntaina aamulla Iikka vaikutti jo paremmalta. Tosin yöllä se herätti meidän pariin otteeseen pissalle. Tätä se on tehnyt jo kuukauden verran. Koirat olivat irti. Whippetit juoksivat umpihankijuoksua ja Iikka töpötti omaa vauhtiaan polkua pitkin. Aurinko paistoi ja oli kiva lenkki. Olimme ulkona puolitoista tuntia ja kun tulimme sisälle, Iikka pissasi sisälle. Todella outoa, tätä ei ollut tapahtunut moneen viikkoon. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja lähdimme Marille katsomaan pentuja. Ne ovat ihania! Niin söpöjä ja kasvaneet viikossa hurjan paljon.
Kun tulimme kotiin, Iikka oli omituinen. Ajattelimme, että sillä on kakkahätä ja lähdin lenkille sen kanssa. Alkulenkki meni hyvin, mutta pissaa siltä ei tullut enää pisaraakaan. Koira yritti myös kakata, siitä ei tullut mitään. Sitten se sai monen yrityksen jälkeen kakattua - ulvomisen kanssa. Tämän jälkeen se yritti ja yritti epätoivoisesti pissata, mutta mitään ei tullut. Lopulta se ei enää pystynyt kävellä vaan jäi selkä koukussa seisomaan. Ei muuta kuin päivystykseen Vantaalle Aistiin. Siellä Iikka yhdentoista aikaan illalla katetroitiin ja se sai opiaattia. Kotona koira ja Hapa olivat puoli yhden aikaan yöllä.
Tänään kävimme omalla eläinlääkärillä pohtimassa Iikan tilannetta. Se ei ole hyvä. Sen eturauhanen on pieni ja pehmeä, pissaongelmat eivät johdu siitä. Myös virtsarakko näyttää pieneltä ja siistiltä. Kiteitä ei tällä hetkellä ole. Eläinlääkärimme mukaan kaikki viittaa siihen, että ongelma on hermostoperäinen - ja sitä on hankala hoitaa. Kokeilemme nyt hermosärkylääkettä jospa se auttaisi. Mutta epätoivoiselle tämä tuntuu. Voi Iikka-parkaa!

Itse kehittämä värinrgatiivi. Iikka jäätyneellä tiellä.


Ubista on kivaa näyttelyissä. 

Shampanja siskot Turussa näyttelyssä. Svea, Muumi ja Stella.

Iikka