Ubi-whippet

Pakkanen paukkuu nurkissa, mutta se ei koiria haittaa. Ei varsinkaan Sveaa, joka osaa nopeasti käydä pissalla ja kakalla - ja sitten kiireesti sisään. Pojilla on vähän hankalampaa, kun ulkona olisi kiva kävellä, mutta varpaat jäätyy. Niitä hyviä tossuja ei ole vieläkään siis löytynyt. Eivät suostu kävelemään noissa kaupan tossuissa meidän koirat.
Jonkinlainen uudenvuodenlupauskin pitäisi varmaan tehdä. Otan mallia Sveasta ja yritän olla rennompi. Ei aina tarvitse spennata ja pohtia niin tarkasti huomista, eikä varsinkaa murehtia murheita, joita ei ehkä tulekaan vastaan. Ubi ei kakannut illalla, no, se kakkaa sitten aamulla - tai pyytää yöllä ulos. Asia hoituu ennemmin tai myöhemmin.
Asiasta kolmanteen. Pääsimme sunnuntaina katsomaan Marille Muusan pentuja. Voi hyvänen aika, millaisia herttaisia patukoita. Ja sydämen vei myös mammakoira. Se tervehti meidät suukkosilla ja antoi huoletta meidän tutkia ja sylitellä pentuja. Se oli todella rento, ystävällinen ja murheeton. Aivan supertapaus.