Svea on ollut meillä nyt siis vuoden. Toisaalta tuntuu, että vasta ja toisaalta taas, että jo.
Syy, miksi mieleen tulee, että Svea on ollut meillä vasta vuoden, on se, että koira on kotiutunut meille todella hyvin. Ja sen se teki nopeasti. Yht´äkkiä se oli osa meidän porukkaa. Me kaikki ihastuimme siihen. Hapa ihailee Svean spanielinkatsetta, minä ihailen sen sopeutuvaa ja rauhallista luonnetta, Ubi hauskaa leikkikaveria, pikku-Ola tomeraa tätiä, joka jaksaa peuhata sen kanssa. Varmasti Iikkakin aikanaan jollakin tavalla ihasteli Sveaa, ainakaan se ei ollut sille äkeä.
Se, miksi mielessä on, että jo vuoden, on se, että vuosi on kyllä mennyt nopeasti. Viime keväthän oli ihan just äskein. Pian Svea täyttää jo neljä ja Ubi-bebekin kolme. Oho!
Svea vuosi sitten |
Ja Svean menoa nyt |