Ubi-whippet

Joskus toivon, että olisin koira. Niinkuin esimerkiksi öisin. Meillä koirat nimittäin nukkuvat keskellä sänkyä ja omistaja parat sängyn reunalla. Joskus herään siihen, että koirat ovat potkineet minut lähes putoamispisteeseen ja roikun sängyn reunalla, kun taas karvaturret makaavat ketarat levällään tyytyväisinä keskellä sänkyä.
Myös eilen illalla toivoin olevani koira. Ubi, Svea ja Ola nukkuivat hyvin tyytyväisiä autossa, kun taas minun päässäni vilisi aivan turhia ajatuksia. Syy tähän oli Kouvolassa juostu maastokisa. Tähän asti olemme menneet Ubin maastokisoihin ihan oikeasti tavoitteena se, että koiralla on kivaa ja että se pysyy ehjänä, mutta eilinen oli minulla vähän erilainen. Syy tähän oli hölmö. Ubi on mitä hienoimmin juossut neljässä edellisessä kisassa sertin arvoisesti ja viides serti tarkoittaisi valioitumista. Ja tämä asia sai minut jännittämään kisaa ihan eritavalla kuin aikaisemmin. Nyt toivoin kovasti niitä sertipisteitä (toki toivoin myös sitä ehjää koiraa), kun aikaisemmin ne ovat tulleet yllätyksenä. Ja niinhän siinä kävi, että Ubi juoksi ja nautti, mutta ei sertipisteiden arvoisesti. Ja sekös minua sitten kotimatkalla mietitytti. Mietin, että oliko se kisannut liikaa vai liian vähän. Harjoitellut liikaa vai liian vähän. Juossut väärällä alustalla vai olisko se rata ollut sille epäsopiva. Pohdin ja pohdin ja olin kieltämättä vähän pettynyt. Mitä teki koira? Nukkui tyytyväisenä. Ei sitä ne sertipisteet kiinnostaneet, sille oli ihan sama onko se käyttövalio vai ei. Titteli oli meidän ihmisten juttu. Kisa oli kisattu ja nyt piti nauttia kisapäivän tuomasta raukeudesta. Pitäisi ottaa opiksi. Ehkä ihan ensimmäiseksi pitäisikin ajatella koko tapahtumaa kokeena, ei kisana.
Ja joka tapauksessa päivä oli muiden tiimiläisten osalta mainio. Taisimme olla palkintojenjaossa se äänekkäin porukka, kun hurrasimme kaikille tuttujen koirille. Ja hienoja tuloksiahan ne tekivätkin. Ja kun ihmisiä olemme, ymmärsimme sertien ja pisteiden päälle ja hyvistä tuloksista saa ja pitääkin nauttia! Erityisen hauskaa oli Lilli-koiran valioituminen. Onnea Lillille ja Ullalla! Kisapaikka oli mukava, maatilamajoitustilan pihapiiri. Eikä koko päivänä satanut, vaikka ukkonen jyristelikin silloin tällöin lähistöllä.
Nytkin olisi mukava olla koira. Minä istun epämukavasti koneen ääressä ja ne vetävät hirsiä sängyssä Hapan kainalossa. Varsinaista koiran elämää!

Väsähtäneitä ystäviä palkintojenjaossa. Kuva Anna Mikkonen