Ubista tuli pentuna ihan huippu junamatkustaja, kun se reissasi minulla mukana töihin. Se nukahti heti, kun juna lähti liikkeelle ja sitä sai herätellä, kun päästiin perille. Vaikka Ubin junamatkat ovat tuosta ajasta harventuneet, edelleen se on junassa rennosti ja nukkuu. Svea jännittää selvästi enemmän – tai ainakin haluaa pehmeälle penkille nukkumaan.
Koska meille ei enää saa töihin tuoda koiria, ei Ola ole matkustanut junalla. Ja pentu täytti jo 7 kuukautta, joten johan oli aikakin opettaa se julkisen liikenteen saloihin. Katselin reittioppaasta meille sopivan reitin. Ihan yksinkertainen se ei ollut, sillä matkustimme ensin omalla autolla Siuntiosta Kirkkonummelle, Kirkkonummelta sitten L-junalla Pasilaan, missä junanvaihto ja kohti Käpylää. Käpylässä hyppäsimme junasta pois ja menimme bussilla loppumatkan. Kaikkiaan tähän matkaan vaihtomanöövereineen meni pari tuntia, joten Ola sai heti oppia oikein olan takaa.
Vaan hyvinhän se meni. Aluksi pentu kuunteli junan ääniä ja erityisesti ennen asemakuulutusta tuleva pling-plong-ääni sai sen korvat aina hörölle. Mutta nopeasti se tottui ja rentoutui. Noita pling-plong-ääniä tulikin L-junassa melko tiheään, sillä se on juna, joka pysähtyy jokaikisellä asemalla.
Kun Leppävaarassa junassa tunnelma tiivistyi ja meidänkin penkkiväliin tuli ihmisiä istumaan, Ola jo hyvin tuttavallesti jakoi lipaisuja näille kissa-ihmisiksi tunnustautuneille leppävaaralaisille. Ja taas minä ihmettelin, miten koira junassa saa tavallisesti ihan mykkinä istuvat ihmiset junassa puhumaan.
Kartanolle siis päästin mukavasti ja bussissa mukana oli jo toinenkin whippet, jonka kanssa Ola sitten bussista päästyä pääsikin sitten vähän leikkimään.
Ja leikki jatkui sitten Viirun ja Armi-siskon kanssa. Hauskaa siis oli meillä molemmilla. Minä höpisin ihmisten kanssa ja katselin näyttelyä ja Ola aina välillä paini kavereiden kanssa ja välillä köllötteli ruoholla. Tuomarinkartanon näyttely on kyllä ihan mahtava, kun siellä on hyvin tilaa ja näyttelyn tunnelma on leppoisa, mutta kuitenkin jotenkin juhlallinen.
Ola oli ihan superkiva kaveri näyttelyturistina. Sen voi ottaa mukaan seuraavallakin kerralla. Tosin kehäänkin se voisi mennä pyörähtelemään. Nyt kehässä oli Olan sisko Armi, joka pistikin tuulemaan ja oli sekä ROP-pentu että BIS-pentu 3. Onnea Armille!
Kotiin pääsimmekin vähän suorempaa reittiä, kiitokset Jennan, jonka kyydissä pääsimme Leppävaaran asemalle ja sieltä sitten junalla Kirkkonummelle ja omalla autolla kotiin.
Päivä oli pitkä, mutta todella kiva. Kiitos kaikille seurasta!
 |
| Ihan eka junamatka ja Ola malttoi käydä maahan makaamaan. Otin sille mukaan pyyhkeen, ettei junan lattia tuntuisi niin kovalta. |
 |
| Junan pling-plong-äänet saivat korvat "hereille". |
 |
| Kartanolta löytyi kylttejä... |
 |
| ja paras ystävä Viiru! Kuva Sonja Pekkonen |
 |
| Kuva Sonja Pekkonen |