Ubi pyörähti viereeni sohvalle. Silittelin sitä ja mielessäni mietin, että olipas meillä kesällä kivaa. Ainakin minulla oli. Luulen, että Ubi nautti myös. Sen verran kiihkeästi se suhtautuu vieheen perässä juoksemiseen. Ollaan säästytty myös loukkaantumisilta, ainoastaan pienillä naarmuilla selvittiin. Nekin naarmut taitaa tulla lähtökopissa, kun herra haluaa portin heti auki. Nyt kun jalostustietojärjestelmään on melkein kaikki kisat jo kirjattu, niin onhan Ubilla kesältä paljon startteja takana. Mietityttää se, miten Ubin hauskuus radalla säilyisi. Ei tuo starttimäärä ainakaan sen mieltä ole rasittanut. Niin kuin kirjoitin aikaisemmin, niin Ubi on hidas ratajuoksija. Ubin oikea paikka olisi etana-lähdöissä. Ei sen takia, että Ubi voittaisi, vaan siksi, että Ubi näkisi edes vähän viehettä. Ubi on voittanut etana-lähtöjä, mutta hyvin pienillä marginaaleilla. Toivottavasti kisoissa lähtöjä alettaisiin järjestämään juostujen aikojen perusteella. Niin kuin Moshin kisat olivat. Viimeisissä kisojen lähdöissä Ubi oli aina reilusti viimeinen. Nauttiiko Ubi semmoisesta? Onko se vaan minun päässä, että Ubi nauttisi enemmän, jos olisi lähempänä viehettä? Nämä ajatukset ovat hiipineet toden teolla vasta nyt pieneen mieleeni. Tosin kaksi viimeistä kisaa ne vasta tämmöisiä olivat. Ehkä niistä jäi tämmöinen ajatus mieleeni. Ne olivat syksyn kisoja. Kesällä meillä oli hauskaa.
 |
| Ola, pikku vauva, on jo iso poika. |
 |
| Ubi ja Ola nikertää pemoleluja. |
 |
| Svean nassu alkaa muuttua valkoiseksi. |
 |
| Sunnuntaina 10 km lenkki Salmella, jo hyvin talvisissa maisemissa |
