Kävin Olan kanssa kaksi kertaa näyttelyharjoituksissa Lohjalla ennen näyttelyä. Kun kerroin siellä kuinka monta whippetiä näyttelyyn oli tulossa, monella loksahti leuka. Kyllä, whippetväki on aktiivista ja näyttelyt vetävät. Hyvä niin. Ja mikä ettei, whippet on superhelppo valmistaa näyttelyä varten, se ei tarvitse trimmausta eikä karvanlaittoa.
Ola tosin kävi pesulla perjantaina, sillä se kävi Espoossa Sippurassa uimassa. Niinpä sen turkki oli lauantaina puhdas ja kiiltävä. Tämä taktiikka täytyy ottaa käytäntöön ennen näyttelyä – ensin uimaan ja sitten kehään.
Ennen näyttelyä minua ärsytti ajomatka Lahteen. Hapa oli jäämässä Svean ja Ubin kanssa kotiin eikä minua huvittanut yksinajelu tipantippaa. Mutta kukapa muu kuin Jenna pelasti minut taas. Jenna lupasi lähteä katsomaan näyttelyä ja niinpä sain kyydin ja mukavaa seuraa näyttelypäiväksi. Spesiaalikiitokset Jennalle.
Näyttely sujui Olalta todella mukavasti. Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia ja olin supertyytyväinen, kun kehäsihteeri nosti punaisen kyltin Olalle tuomarin arvostelun jälkeen. Kun huomasin, että tuomari oli todella tiukka (Olan luokassa vain viisi koiraa sai ERI:n), olin vielä iloisempi. Kilpailuluokassa tuomari ohitti Olan mielestäni todella nopeasti, niinpä lähes hypin riemusta, kun Ola sijoitettiin luokassa kolmanneksi. Meidän rimpula-Ola, voi hyvänen aika.
Esiintyminen meni meiltä kai suht mukavasti. Tosin minua jännitti pitkästä aikaa niin, että jalkani tärisivät, kun Ola oli pöydällä.
Ja kaikkein mukavinta Olan kanssa oli näyttelyssä oleminen. Se on niin lunki ja rento koira, että sen kanssa viihtyy kehänlaidallakin koko päivän. Kiltisti se katseli kaikki whippetit ja vielä graytkin siihen päälle. Kotimatkan se nukkui tyytyväisenä Jennan autossa. Ihan super-Ola!
Tässä vielä Olan arvostelu: "Medium size. Correct bone. Balanced outline. Correct angulations. Pleasing head. Good pigmentation. Good ears. Sound movement. Hold's topline on move."
Tuomari siis austraalialainen Simon Mills.
Sunnuntaina Ola sitten paineli yhdessä Hapan kanssa off-season-juoksutreeneihin Hyvinkäälle. Siellä se harjoitteli niin koppilähtöä kuin takasuoraa radalla. Lisäksi sille tehtiin vähän vapatreeniä. Siinä se esitteli omaa spesialiteettiään, vapaana lähettämistä.
 |
| Ola pönötti pöydällä ihan mallikkaasti ja myös lattialla sain sen seisomaan kivasti. Olan veli Nino oli seuraava koira meidän jälkeen eli pöydällä alemmassa kuvassa. Kuvat Mari Kääriäinen. |
 |
| Kolme veljestä: Nino, Lenni ja Ola. Yksi on vähän erilainen nuori. Kuva Noora Frantzi. |