Ubi-whippet

Koiraharrastus on hassua. Sitä sahaa ympäri ämpäri Suomea ja joka viikonloppu harrastaa hymyssä suin. Sitten yhtenä viikonloppuna tulee ihan epäonnistunut olo ja tuntuu, että on pilannut koiransa eikä osaa mitään ja on ihan surkimus. EIKÄ MIKÄÄN KOSKAAN ONNISTU!
Juu, kun eilen ajeltiin Tuusulan näyttelystä kotiin, muokkasin mielessäni sananlaskua näin: "Aurinko paistaa risukasaan vain harvoin." Päässä soi jostakin syystä biisin fiilaten ja höyläten sanat: joskus tekis, toisinaan sitten taas ei. Ja pään päällä oli jostakin syystä musta pilvi.
On sitä hassu ihminen, kyllä. Ihanat koirat, ihan huipputyyppejä kavereina harrastusrintamalla, pianon päällinen täynnä pokaaleja, pyttyjä ja ruusukkeita, ja kun yhtenä viikonloppuna ei koirat pärjää, niin jo sirottelee päälleen tuhkaa ja on ihan masentunut. "Nyt suhteellisuuden tajua tähän hommaan", pitää silloin tokaista itselleen. Siksi toisekseen, jos omat koirat ei pärjää, niin aina voi nautiskella tiimiläisten eli niiden kavereiden koirien pärjäämisestä. Koska AINA joku pärjää. Tarinan opetus tässäkin hommassa on: nauti, älä suorita!
Juu – ja miksikö pilvi? No, viikonloppuna harrastettiin taas monipuolisesti: lauantaina Kartanolla juoksukisat ja sunnuntaina Tuusulassa näyttely. Ja vaikka sitä aina itselleen hokee, että me vaan harrastellaan, eikä ole mitään tavoitteita, niin tietysti niistä salaa vähän haaveilee. Ubilta puuttuu se kuuluista yksi kv-aika radalta, jotta se valioituisi ja näyttelyssä tuomari oli sellainen, jolta Svea oli muutama vuosi sitten saanut vara-sertin.
Kun kv-aika ei sitten alittanut eikä käynyt lähelläkään ja Sveakin sai tuomarilta nyt EH:n, niin oli vähän "plääh"-olo. Ei sitten mennyt niin kuin haaveiltiin. Tuntui, että ei osata saada Ubia oikeanlaiseen juoksukuntoon eikä osata esittää koiria ja ollaan ihan surkimuksia.
No, totuus ei nyt varmaankaan ole ihan tämänkaltainen. Osaamattomia ja aloittelijoita ollaan kyllä. Paljon on opeteltavaa, tietysti. Se varmasti näkyy meidän hommissa. Mutta on meillä vaan hienot koirat! Ne reissaa, juoksee, näyttelee, on mukana kaikessa eikä valita. Ja sitten meillä on se upea tiimi, joten porukassa on kiva harrastaa ja voidaan tosiaan nauttia tiimiläisten menestyksestä. Niin tälläkin kertaa, kun Svean sisko Muumi voitti näyttelyssä vara-sertin ja se oli ihan upea juttu kyllä se!
Joten kaiken tilityksen päälle päätteeksi, ei muuta kuin ensi viikonloppuna samanlainen putki päälle ja baanalle NAUTTIMAAN. Tulee mitä on tullakseen. Nyt on kesä ja harrastusrintamalla meininkiä.
Ja niistä tuloksista. Ubi juoksi 480 metriä ja sai ajan 34,33. Se paransi ihan himpun verran toukokuussa juoksemaansa aikaa, mutta todella vähän. Myös 280 metriä kulki tahmeammin kuin viime kisassa ja aika oli 19,92.
Näyttelyissä tuomarina oli siis Harry Tast ja tässä koirien arvostelut:
Ola, EH, NUK2
"Erittäin hyväntyyppinen. Saisi esiintyä jäntevämmin. Ilmeikäs, jalo pää. Kevyt alaleuka. Korrekti etuosa. Syvä rinta. Voimakkaat kinnerkulmaukset. Kauniit, korkeat käpälät. Juoksee hieman etumatalana ja kyynärpäät ulkokierteisesti."
Ubi, EH, KÄK1
"Seistessä tasapainoinen ylälinja. Kaunis niskan kaari. Jalo pää. Kevyt alaleuka. Olkavarret saisivat olla pidemmät. Voimakkaat kinnerkulmat. Juoksee kiireisesti eikä kintereet oikene."
Svea, EH, AVK3
"Kookas, voimakasrakenteinen narttu. Seistessä tasapainonen selkälinja, mutta lantio jyrkkä. Kaunis kaula. Kaunisilmeinen kevytkuonoinen pää. Olkavarsien tulisi olla pidemmät. Hyvät lavat. Voimakkaat polvi- ja kinnerkulmat. Hyvä lihaskunto. Kyynärpäät liikkeessä voimakkaasti ulkokierteiset. Takaosa toimii hyvin liikkeessä."
Positiivista oli se, että Ubi esiintyi mielestäni oikein kivasti, vaikka oli edellisenä päivänä juossut radalla kilpaa. Se myös voitti luokkansa, kun oli ainoa käyttöluokan koira. Valokuviakin löytyy molemmilta päiviltä runsaasti. Tunnelma oli mukava, oli taas kiva tavata tuttuja ja jutella. Kiitos taas kaikille seurasta – olette ihan huippujengiä! Kiitos Laurille Ubin kuvaamisesta lauantaina.

Kerttu Tuomi kuvasi taas videoita ratakilpailuista lauauntaina. Ubin 480m ja 280m