perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivänä ihmisen parhaalle ystävälle 💕

Koira, joka kutistui

Kun koira oli pentu,
se oli valtavan kokoinen.
Se oli pörröinen ja sen tassut olivat suuret.
Se ihmetteli maailmaa suurilla silmillään ja mietti:
haluan tutustua kaikkeen. Haluan haistaa, maistaa ja kokeilla, mitä maailma tarjoaa.
Ja sen se teki.
Se valloitti koko kodin ja vei ihmiseltä paljon aikaa ja vaivaa.
Ja ihminen katsoi sen uteliaisiin silmiin ja ajatteli:
olet suuri ja pörröinen. Haluan ystävystyä sinuun ja viettää kaiken aikani sinun kanssasi.

Kun koira täytti vuoden,
se oli kutistunut jo vähän.
Se oli touhukas ja intoa täynnä.
Se tarkasteli ympäristöä innokkailla silmillään ja mietti:
haluan oppia kaiken. Haluan tietää, miten ihminen toimii ja mitä kaikkea voin tehdä hänen kanssaan.
Ja sen se teki.
Se  kokeili ja oppi ja vei ihmisen kohti uusia asioita.
Ja ihminen katsoi sen innokkaisiin silmiin ja ajatteli:
olet innokas ja oppivainen. Haluan tehdä töitä kanssasi ja yhdessä valloitamme maailman.

Kun koira täytti viisi vuotta,
se oli kutistunut kämmenen kokoiseksi.
Se osasi ja ymmärsi ja tahtoi tehdä töitä.
Se katsoi ihmistä ymmärtäväisillä silmillään ja mietti:
luotan sinuun. Olen aina valmis ja innoissani, kun sinulla on aikaa.
Ja sen se teki.
Se teki töitä, jaksoi odottaa omaa aikaansa ja luotti ihmiseen.
Ja ihminen katsoi sen ymmärtäväisiin silmiin  ja ajatteli:
osaat, ymmärrät ja luotat. Olet kultakimpaleeni.

Kun koira täytti kymmenen vuotta,
se oli jo sormustimen kokoinen.
Kutistuminen alkoi jo väsyttää sitä.
Se rakasti ja luotti, että sitä rakastetaan.
Se katsoi ihmistä rakastavilla silmillään ja mietti:
rakastan sinua. Minulle riittää, kun välillä huomaat minut. Odotan vain silitystäsi.
Ja se teki sen.
Ja aina välillä ihminen kuuli sen sydämenlyönnit ja hengityksen, silitti sitä ja ajatteli:
olet maailman paras koira, olet rakas ystävä.

Kun koira täytti viisitoista vuotta,
se oli jo niin pieni, että tuuli vei sen mennessään.
Eikä sitä enää ollut.
Ja valtava tyhjyys täytti ihmisen. Vilpitön luottamus, ystävyys ja rakkaus kulkivat tuulen mukana muistona ihmisen sydämeen ja koira oli taas valtavan suuri.