Harry Pottereita tuli televisiosta. Jostain syystä Dobby-kotitontusta tuli jotain mieleen.

Dobby kotitonttu

Ubi kotipöljä

Dobbyn kuva http://fi.harrypotter.wikia.com/wiki/Dobby

Kävin läpi vanhoja kuvia lokakuulta 2013 ja sieltä pomppasi muutama kuva esiin. Laitetaan ne nyt näytille.

Pääsiäisen pääasia on ollut ulkoilu. On ollut niin hienot kelit, että olemme pihailleet paljon. Iikka on pihailussa vanha tekijä - ja Ubi on sellaiseksi hyvää vauhtia oppimassa. Se viihtyy kotipihalla mainiosti. Ainoa haittapuoli Ubin pihailussa on se, että pentu syö pihalla koko ajan ja kaikkea. Sen suurinta herkkua ovat kepit ja omenapuun oksista tehty murske.  Mutta kyllä se myös viihtyy pihalla pallon kanssa ja ihan vaan istuskellen ja maailmaa ihmetellen.

Nyt pääsiäisen aikaan meidän pihalla on ollut niin lämmin, että Ubi on myös ottanut aurinkoa. Se on asettunut nurmelle jalat pitkällään makaamaan ja nauttinut silmät kiinni auringosta. Tässä se on Iikan vastakohta. Iikka asettuu aina varjoon makaamaan tai vähintään kaivaa itselleen mukavan viileän kuopan.

Pääsiäisretkeilyt suuntautuivat Koppernäsiin ja Tammisaaren Högholmeniin. Högholmenin retki oli ihana. Tosin palatessamme autolle poluilla oli jo melkoinen väentungos ja siellä huomasin, että Ubi toisten koirien ohitukset eivät vieraalla paikkakunnalla suju hyvin. Kotinurkilla koirat ohitetaan siististi, mutta vieraalla paikkakunnalla pentu kiskoo ja haluaa koirien luo. Tätä pitää harjoitella eli lisää retkeilyä luvassa.

Jos Ubi syö pihalla kaikkea, niin syö se myös lenkillä.
Tässä menossa pajunkissoja suoraan puusta.

Uuh, päivät menevät niin nopeasti, ettei ennätä blogia päivittää. Työviikko on ollut lyhyt ja intensiivinen. Kaikenlaista on puuhattu. Sunnuntaina olin kasvattaja-Marin luona koirien ensiapu-kurssilla. Heli piti todella hyvän ja mielenkiintoisen esityksen tiimiläisille. Opin paljon kaikenlaista uutta. On aivan mahtavaa, kun on päässyt jäseneksi tällaiseen tiimiin. Rodun ensikertailaisena ihan puhkun innosta ja on kiva nähdä muita whippetin omistajia. Tosin tällä kertaa Marin luona ihasteltiin myös cane corson pentuja. Viisiviikkoiset pennut olivat melkoisia mursuja. Ihanan hassuja.

Iikka kävi maanantaina lääkärissä, sillä sen pissaongelmat alkoivat taas. Koira ultrattiin ja röntkattiin ja epäilys on, että kiviä saattaa olla muodostumassa. Niinpä Iikka syö taas kideruokaa ja sillä on päällä myös tulehduskipulääkitys. Nämä tuntuvat toimivan, ainakin pissaa on taas alkanut tulla paremmin.

Ubi vietti viikolla kaksi päivää töissä ja kaksi päivää kotosalla. Se oli taas yhden päivän minun mukanani Helsingissä. 

Lämpinä iltoina Ubi on pihaillut paljon. 

Tänään tuulee niin että tukka lähtee. Onneksi meillä olikin illalla rally-toko. Tänään harjoittelimme lisää kiertämistä ja uutena juttuna aloitimme peruuttamisen harjoittelimisen. Ja kyllä tuntui taas vaikealta. Omistajasta nimittäin. Olen välillä ihan koukussa ja kiemurassa, kun yritän keksiä, miten koira tekisi toivotun tempun. Sitten koulutaja tulee näyttämään, miten homma tehdään - ja Ubi hiffaa jutun heti. Eli jos koira ei jotakin opi, niin syy on kyllä minussa, ei Ubissa.

On ihan unohtunut kertoa, että olemme aloittaneet Ubin kanssa rally-tokon alkeet. No mitään rallia meidän tokoilu ei kyllä ole, mutta ihan mielenkiintoista. Ubi on innokas oppimaan, mutta ehkä menimme tälle kurssille vähän liian köykäisin eväin. Ubi osaa kyllä istua, mennä maahan, seurata ja pysyä paikalla, mutta se ei osaa istua sivulla ihan jetsulleen suorassa eikä se osaa kiertää minua eikä se osaa mennä maahan etupää edellä. Näitä olemme nyt sitten opiskelleet. Ja alkeissahan tässä vielä ollaan. 

Eilen harjoittelimme kosketuskepin käyttöä. Se oli mielenkiintoista. Ubi on siitä mainio, että kunhan se hiffaa mitä sen pitää tehdä namipalkkion saadakseen, se kyllä tekee sen. Hetken aikaa meni, että se ymmärsi, että kun kuonolla koskettaa palloa, saa namia. Ihan näki, miten sen päässä raksutti. Se katsoi minun namikättä ja palloa ja yrtti ymmärtää mikä yhteys tässä nyt on. Mutta sitten kun se meni perille, niin johan sain sen kosketuskepin avulla esimerkiksi kiertämään itseni. 

Ostin kurssilta edullisen kosketuskepin kotiin ja nyt treenaillaan sillä viikko, niin ensi viikolla ollaan taas fiksumpia.

Olemme käyneet kursseilla Lohjan koirakeskuksella. Kurssit ovat siitä mukavia, että koirakkoja on melko vähän. Tällä rally-toko-kurssillakin meitä on vaan neljä koirakkoa. Näin ohjaaja ennättää tutustua koiriin ja ohjaajiin ja antaa myös yksilöllisiä neuvoja. Minä itse olen oppinut kevään aikana todella paljon ja innostunut koiran kanssa harrastamisesta. Ja eiköhän Ubikin tykkää käydä kursseilla, ainakin se ihan innokkaana aina hallille menee.

Tämän kertaisessa kurssissa haittapuolena on se, että kurssi alkaa vasta kahdeksalta illalla. Niinpä olemme kotona vasta puoli kymmenen maissa. Ja kun esimerkiksi eilen kävelimme siihen päälle vielä iltalenkin, olimme kotona vasta kymmeneltä illalla. Oltiin Ubin kanssa molemmat sitten ihan väsyneitä koko tämän päivä. 

Ilmoitin tänään Ubin näyttelyyn toukokuun alkupuolella. Jännittävää. Kyseessä on pennun ensimmäinen näyttely junioriluokassa. Tätyy varmaankin  alkaa taas myös näyttelytreenaaminen sen kanssa. 

Ubi oli tänään sairaslomapäivää viettämässä minun työpaikalla. Siellä se ei olekaan ollut neljään kuukauteen. En ole raaskinut / viitsinyt raahata sitä meille töihin, kun matkan taittaminen on vähän vaivaloista. Lisäksi ajattelin, että koira on hankala töissä, kun on avokonttori eikä pentuaitauksesta enää ole hyötyä.

No, vaivalloinen matka sujui oikein hyvin, vaikka Ubi ei enää kassiin mahdukaan. Menomatkalla Ubia viihdytti koululaispoika, jonka polvella Ubi piti päätään koko pojan matkustaman matkan Masalasta-Leppävaaraan. Samalla poika viihdytti minua kertomalla omasta elämästään, muun muassa koulun diskosta ja muista tärkeistä asioista.

Töissä Ubi tervehti tutut ja asettui aloilleen. Sitä käytiin rapsuttelemassa ja sille käytiin juttelemassa. Ja Ubi oli tyytyväinen. Nukkumaan se tosin asettui vasta, kun laitoin pyyhkeen nojatuolille ja se saattoi hypätä kunnon petiin nukkumaan. Lattiapeti ei koiraherralle kelvannut.

Pidin sillä ensin pantaa ja remmiä, mutta kun huomasin, ettei se mihinkään lähtenyt, se sai makailla paikallaan ihan irrallaan. Tosin kun minä lähdin pritterille, sprinttasi Ubi perääni, että ei se paikalla olo ihan putkeen mennyt.

Ensimmäinen kommentti, jonka kaikki työkaverit tokaisivat oli, että onpas Ubi iso. Ja iso poikahan se onkin. Toivottavasti ei enää kovin paljon kasva. 

Nyt kotona illalla meillä on ollut väsynyt koira. Se koki ja näki taas tänään ihan hurjasti kaikenlaista uutta ja otti ne vastaan tapansa mukaan tyynenrauhallisesti. 

Ensin pureskeltiin vähän herkkuja lattialla

Ja sitten kotiuduttiin nukkumaan firman nojatuoliin

Kotona Ubi tuli ihmettelemään, kun kuuli Facebookissa julkaistussa videossa kasvattajansa Marin äänen. Kyllä koira kasvattajansa tuntee. 

Ubi kävi eläinlääkärillä näyttämässä kynttä, kun se on arka ja Ubi ontuu. Aikaisempi vamma oli kynsinauhassa, mutta se on nyt ehjä. Kynnessä on murtuma kynsinauhan ulkopuolella. Nyt tietysti herää kysymys onko tämä se alkuperäinen vamma mikä on vaan kasvanut ulos? Tiedä sitten miten asia on. Joka tapauksessa lauantain juoksut oli liikaa ja niitä on nyt syytä välttää.

Ubi painoi 14,1 kg. Ei ole kuin 300 g tullut lisää kuukaudessa. Laitan muutaman kuvan lauantailta mistä selviää minne ne Ubin tulevat kilot pitäisi tulla. Kunhan kynsi saadaan kuntoon.

Olgan reisilihakset ja Ubin

Dustyn pussihousut ja Ubin suorat pöksyt

Ubin jalka on kipeä eilisestä hiekkakuoppakierroksesta. Taisi olla kuitenkin liian raskasta kynnelle ja varpaalle. Ubi alkoi eilen illalla ontumaan ja varsinkin tänä aamuna ontuminen oli jo aika pahaa. Ubi hivenen vingahtaa, kun lyhennetyn kynnen päältä painaa. Ubia on tänään säästelty ja vain pihalla käytetty asioilla. Kerrankin voi olla tyytyväinen, että oli sadepäivä. Ei niin harmittanut sisällä olo.  Ei Ubia pahemmin sadekeli juuri houkkuttanutkaan. Iikka sentään pääsi lenkeille. Vähän kyllä harmittaa, että kynsi ei kestänytkään tälläistä rasitusta. No onneksi verta ei ole vuotanut.

Ubillehan ostettiin uusi sänky, mutta eihän se siinä ole nukkunut. Minä heitin Ubin tuhoaman sängyn meidän vierassängyn päälle väärinpäin ettei Ubi tekisi siihen enempää tuhoja. No Ubihan hokasi, että siinä on nyt todella hyvä nukkua. Väärinpäin olevassa sängyssä joka on sängyssä.

Ubi viihtyy nurinpäin olevassa sängyssä. 

Uintireissu peruuntui, mutta sen sijaan pääsimme mukaan Helin, Tarun ja Päivin kanssa hiekkamontuille. Ja kyllä Ubi tykkäsi. Sen näki ihan sen naamasta, että pikkukoiraa hymyilytti, kun pääsi juoksemaan muiden whippettejen kanssa. Ja vaikka aamu oli kovin tuulinen, sekään ei Ubia haitannut. Välillä meni vähän hiekkaa silmiin, mutta muuten ei tuulella ollut väliä. Koiria paikalla oli Ubin lisäksi Vappu, Tuikku-äiti, Olga, Pikka-sisko, Foxi, Dusty, Elli, Utu ja Sumu. Kaikkiaan siis 10 koiraa. Jaksan edelleen vähän hämmästellä sitä, millaisia laumasieluja nämä whippetit on. Ubi ei ollut milloinkaan tavannut 5:tä koiraa tästä porukasta ja mukana oli myös kaksi aikuista urosta. Koko porukka toimi kuitenkin heti, eikä minkäänlaisia ongelmia ollut. Ihmeellistä, sanoo terriereihin tottunut. Hauskaa oli myös se, että Ubi löysi heti Pikka-siskon ja tiesi, että tämän kanssa voi nujuta. Aikuisten kanssa se ei edes yrittänyt. 

Kotimatkalla haimme Lohjalta Ubille uuden sängyn. Pentu kun silppusi viime torstaina yksinollessaan vanhasta sängystään palan reunasta pois.

Pikka-sisko

Ubilla oli heti kivaa

Pikka-sisko löytyi heti ja sitä voi kurmuttaa

Ubi veti välillä letkaa

Ubi ja Vappu juoksentelivat yhdessä.
Silloin tällöin kun Vappu juoksi.

Ja taas Pikka-sisko saa kyytiä.

Hienosti meni tuntemattomien urosten kanssa.
Tässä Foxi lähtee Ubin perään.

Utu ja Sumu Ubin kanssa. Uusia tuttavuuksia. 

Olga ja Pikka.

Tuikku-äippä ja Foxi.

Ubi ja Elli

Tuuli pöllytti välillä hiekkaa

Tarulla oli vettä koirille.

Taas Ubi ja Vappu.

Utun perässä käveli Dusty

Välillä vieressä, mutta lähellä koko ajan.