Ubi-whippet

perjantai 7. elokuuta 2015

Olen ollut nyt kaksi viikkoa lomalla koirien kanssa, kun Terhi on ollut työssä. Ainoa ohjelmanumero on ollut juoksuharjoitukset tiistaisin. Viime tiistaina ei saatu koejuoksuun tarvittavia kavereita, joten viimeinen koejuoksu siirtyy. Ubi ja Svea juoksivat ratakierroksen yksikseen. Svean meno oli terävää. Jokohan takakaarteen syndrooma olisi taakse jäännyttä. Ostin Bauhaussista paksumpaa kumiköyttä ja ollaan sillä harjoiteltu lyhyitä vetoja. Olisiko Svea siitä saanut virtaa vieheelle. Niin ja lomailussa kaikkein parasta on ollut päivänokoset, sillä Ubi on toisessa kainalossa ja Svea toisessa. Iikka tapansa mukaan jalkopäässä. Vaikka olen jo valmis nousemaan nokosilta, niin jään silti vielä makailemaan. Jotenkin vaan siinä on mukava olo.

Ubi siis täytti 2 vuotta. Vaikka Ubi on edelleen leikkisä koira, niin Ubissa on tapahtunut vähän aikuistumista. En osaa sitä sen paremmin selittää, mutta on vaan semmoinen tunne. Edelleen Ubi on erittäin mukava koira ellei jopa loistava. Onneksi aikuistuvan uroksen ikävimmät piirteet ovat kokonaan poissa. Tietysti uroksen kanssa on oltava varovaisempi vieraiden koirien kanssa, mutta helppoa tämä on siihen verrattuna mitä se meillä joskus on ollut. Ubi on luonteeltaan utelias, peloton ja itsevarma tyyppi. Terävyyttäkin löytyy. Luonne on minusta juuri semmoinen, kuin tässä elämän vaiheessa haluan ja uskon Ubin luonteen sellaisena pysyvän. Ubi on kuitenkin kova keskustelemaan ja sen tulkitseminen on aina välillä vaikeaa. Ubi ei mene keittiöön kertomaan, että nyt on nälkä, antakaa ruokaa tai mene ulko-ovelle, että nyt lenkille, vaan Ubi vieressä keskustelee ja palvelusväen täytyy yrittää siitä ymmärtää mistä on kyse. Ehkä me se vielä opitaan.