Ubi-whippet

Svea on ollut meillä noin neljä kuukautta. Tekisi mieli sanoa vasta, sillä niin hyvin tyttönen on meille kotiutunut. Se tietää jo tarkasti, milloin kannattaa nousta sohvalta mukaan touhuihin, milloin on luvassa juustopalaa palkaksi tai milloin on luvassa leikkiä tai treeniä pihalla. Pihalla se seuraa minua ellei se sitten intoonnu leikkimään Ubin kanssa tai pyörimään matojen päällä. Edelleen se on hyvin kiltti koira. Tosin Svea on alkanut äännellä yhä enemmän (meidän laumassa muutkin pitävät mekkalaa, Iikka haukkuu ja Ubi örisee ja vikisee). Kun Svea möyrii sohvassa ja etsii hyvää paikkaa, se päästää tyytyväisyysörinää ja kun se leikkii Hapan kanssa, se örrää ja pörrää.
Tyttelin erikoisiin leikkeihin kuuluu lelukorien tyhjentäminen. Se hakee yksi kerrallaan korista leluja, heiluttaa onnellisena häntää, pudottaa lelun lattialle ja hakee taas seuraavan lelun.
Yöt Svea nukkuu sängyssä, tavallisesti Hapan peiton alla. Sen omituisiin tapoihin kuuluu peiton alla möyriminen. Se käy nukkumaan niin, että sen takamus on lähellä Hapan päätä, mutta yön aikana se möyrii peiton alla eteenpäin ja aamulla se tavallisesti herää niin, että kuono pilkistää ulos peiton jalkopäästä.
Svean häntä heiluu todella usein. Se on iloinen ja tyytyväisenoloinen. Hyvä niin. Svean TOP3-listalta löytyisivät varmaankin nämä kolme asiaa:
1. Ruoka
2. Läheisyys ja rapsutukset
3. Leikkiminen Ubin kanssa

Svean kuonon värisävyt on kesällä hienot.

Verikokeiden jälkeen ilohyppelyitä

Svean levittämät lelut.