Molemmat koirat ilmiselvästi nauttivat juoksemista ja se on innostanut meitäkin viemään niitä radalle juoksemaan. Kun olemme ajelleet Hyvinkäälle, olen miettinyt, että vinttikoiraharrastajat ovat ainakin pääkaupunkiseudulla melko onnekkaita. Tässä suht lähellä on kaksikin paikkaa – Hyvinkää ja Tuomrinkartano – missä koirat voivat harjoitella radalla ja maastossakin. Se on aika luksusta. Koirien kanssa pääsee harrastamaan sitä, mitä varten ne on suunniteltu. Ja kilpaileminen eli tavallaan käyttökokeeseen osallistuminen on melko yksinkertaista.
Toista se on terriereiden kanssa. Luolakokeisiin menee melko harva. Enkä sitä yhtää ihmettele. Emme ole Iikan kanssa edes käyneet katsomassa harjoitusluolia, mutta Kapun, Tossun ja Brandon kanssa siihenkin touhuun kävimme muutaman kerran tutustumassa. Se oli epämiellyttävää ja vaikeaa. Koirat kyllä syttyvät, mutta se, että ne olisivat menneet / mahtuneet keinoluoliin, olisi kyllä ollut työn ja tuskan takana. Ja ainakin silloin, parikymmentä vuotta sitten, hommaa harjoiteltiin elävien kettujen kanssa ja se tuntui minusta eläinrääkkäykseltä. Koirat eivät päässeet ketun kimppuun eikä kokenut kettu edes pelännyt koiria, mutta sen elinpaikka pikku häkissä navetan takana ei kyllä ollut häävi.
Onnea on siis omistaa vinttikoira (tai kaksi) ja käydä juoksuttamassa niitä radalla. Viettää ilta viikossa mukavassa porukassa ja samalla ihailla koirien upeaa menoa. Tykkään tästä "koetoiminnasta" paljon enemmän.
 |
| Muut nukkuivat maastokisoissa erien välillä. mutta Ubi ei oikein malttanut. |
