Ubi-whippet

Olimme pihalla maanantaina, kun Terhi tuli työstä. Normaaliin tapaan koirat tervehtivät Terhin ja sen jälkeen pientä painia ja juoksuralli  päälle. Tällä kertaa juoksu päättyi hirveään ulinaan ja valitukseen. En tiedä, mitä oli tapahtunut, mutta Ubi oli aivan kuin selkäänsä saanut. Ei ontunut, ei valittanut mitään kohtaa, mutta oli aivan maansa myynyt. Arvailujen varassa mentiin ja pääteltiin, että oli törmännyt juostessa johonkin. Tilattiin saman tien kraniosakraaliterapia, jos on tullut jotain lihasjumeja. Tiistain juoksuharjoitukset jätettiin väliin varmuuden vuoksi, koska Ubi ei ollut edelleenkään oma itsensä. Ubi jäi jopa sisälle tiistaina, kun me muut mentiin Terhiä vastaan. Ei todellakaan normaalia. Keskiviikkona Ubi sitten oli kraniosakraaliterapiassa. Hoitaja kertoi jumeja olevan oikealla päässä ja vasemmalla lavoissa. Selkä olisi kiertynyt ja jumittanut kylkilihakset.  Vasemmalla oli jotain vastajumeja, mitkä johtuivat iskusta päänalueelle. Täytyy sanoa, että näyttää erikoiselta tuo kraniosakraaliterapia. Ubi oli nyt toista kertaa ja Ubi alkoi nukkua hoidon aikana. Ehkä se sitten oli ainakin nautinnollista hoitoa. Ubi ei vieläkään oikein lähde juoksuleikkeihin Svean kanssa, mutta lenkeillä ja muuten Ubi alkaa olla normaali. Ensi tiistaina pyritään menemään juoksharjoituksiin ja tehdään siitä päätös mennäänkö ensi viikonlopun ratajuoksukilpailuihin.

Ubi mieli matalana

Svea ihmetteli, kun Ubi ei tullutkaan ulos.

Iikan kuvat alkavat olla tylsiä, kun ne ovat aina jostain pusikosta.