Jotenkin tuntuu, että talvinen arki ja harmaus on taas alkanut - vaikka ulkona onkin tällä viikolla paistanut upeasti päivällä aurinko. Aamu- ja iltalenkeillä on jo kovasti pimeää ja kylmää. Otsalampun valossa onkin taivallettu Siuntion kylpylän lenkkejä aamuisin ja iltaisin pitkin ja poikin. Tällä viikolla ei enää ollut juoksutreenjä - ja jotain talviharrastusta pitäisi koirien kanssa taas kehitellä. Viime talvenahan kävin Ubin kanssa sekä agilityssä että rally-tokossa. Samantyyppisiä suunnitelmia on tällekin talvelle, kunhan vain saisi aikaiseksi.
Viime viikonloppuna olimme Kotkassa juhlimassa. Mukavasti koko koirakolmikko kulki taas mukana. Viihtyivät hoidossa Hutikalla ja olivat mukana synttärikahveillakin ihan suht sivistyneesti. Sunnuntaiaamuna testattiin koirien paukkuarkuutta. Sitä ei ole, sen voi todeta. Ne eivät korvaansa lotkauttaneet, kun sorsastajat aloittivat sarjatulensa aamulla ennen seitsemään. Minä heräsin aamulla kauheaan laukausten vaihtoon, mutta koirat vaan nukkuivat. Eivätkä ne aamulenkilläkään reagoineet mitenkään, vaikka tulitus jatkui ja aina välillä paukkui ihan kunnolla, kun äänet kimpoilivat takaisin esimerkiksi koulun seinistä. Tämä sama sorsatusmeininki on jatkunut noilla kulmilla niin kauan kuin muistan. Mutta ihmetyttää se silti, että sorsanhimoiset saavat paukutella viikonloppuna keskellä asutusta. Minua se siis häiritsi, mutta koiria ei. Hyvä niin.
 |
| Heti pihalle mentäessä pitää käydä syömässä kriikunoita |
 |
| Iikkan täytyy vahtia kuusiaitaa. |
