Iltapäivällä sitten pihailtiin, Siinä Ola on hyvä. Se on pienoinen Iikka-inkarnaatio, sillä Ola viihtyy tutkailemassa puskissa ja niiden alla. Myös lumen alta paljastunut vuorenkilpipelto kiinnosti, kuten aina Iikkaakin aikanaan. Ola tosin ei metsästänyt hiiriä, se löysi pellosta mätiä omenia, joita se tyytyväisenä nassutteli yhdessä Svean kanssa. Ubi olisi ollut innostunut pallonheitosta, mutta tietysti sattui onnettomuus ja pallo osui silmään. Ensin tilanne näytti siltä, että silmään sattui todella pahasti, mutta pikkuhiljaa se palautui normaaliksi. Ehkä selvisimme tällä kertaa säikähdyksellä, mutta tarkkaillaan nyt tilanetta eli Ubin pupillien koon muuttumista Helin ohjeiden mukaan. Kiitos taas hyvistä neuvoista!
Synttärikakkua ei Olalle tänään leivottu, mutta kuppiin kapsahti kasa lohta, joten eiköhän tuo pikkukoiruli ole päivään ihan tyytyväinen. Emäntä ainakin on.
