keskiviikko 24. toukokuuta 2017

On hauska huomata, miten koirat muistuttavat toisiaan. Aina välillä meidän vanhojen koirien muisto tulee mieleen  whippeteistä, vaikka nämä ovatkin ihan eri rotua. Olasta tulee usein Iikka mieleen: Ola touhuaa pihalla samalla tavoin kuin Iikka ja muutenkin sen suhtautuminen maailmaan on vähän iikkamainen. Svea taas on aivan samanlainen kuin Tossu. Maailman kiltein, herttaisin ja helpoin. Se on Tossun tavoin ihana, suloinen tyttö, joka pitää laumaa kasassa ja touhuaa poikien kanssa iloisesti leikkejään.
Tosin Svealla on myös samoja ikäviä piirteitä kuin Tossulla. Yksi sellainen on sen käyttäytyminen näyttelykehässä. Näin kävi taas sunnuntaina, kun olimme näyttelyssä Ravijoella. Svea laahusti kehässä kuin mikäkin lahna. Yritin ennen kehään menoa leikkiä sen kanssa ja innostaa sitä, se katseli minua vain surullisesti kuin sanoen:"Minua ei kyllä huvita yhtään." Ihan samanlainen oli Tossu, jos ei vielä hankalampi.
Mutta yksi ero näillä tyttösillä on: Svea saattaa aina joskus ihan innostuakin esiintymään. Tossu ei tehnyt sitä ikinä. Vielä ei siis heitetä kirvestä kaivoon (tai pitäisikö sanoa kehään) vaan käydään nyt tänä kesänä ainakin muutamissa näytelmissä.
Svea sai ERI:n ja se käteltiin kehästä ulos kilpailuluokassa ennen sijoittuneita. Kaikkiaan luokassa oli kuusi koiraa.
No, päivä oli aurinkoinen. Oli mukavaa seuraa ja kenneltyttö Laurakin tuli paikalle. Kaikesta huolimatta oli siis taas kiva harrastaa.
Tässä vielä Svean arvostelu. Tuomarina ruotsalainen Sofie Kringholm:
Långlinjat tik av utmärkt typ. Feminin huvud o uttryck. Skulle önska ngt kraftigare underkäke. Bra bett. Välburna rosenöron. Utm hals. Fin underlinje. Välvinklad. Rör sig med tillräckligt steglängd men borde ha bättre drive. Trevligt temperament.