Suomi Cup 2017 on sitten kisattu Laihialla. Vietettiin samalla miniloma ja oltiin yötä Vaasassa. En muista koskaan olleeni Vaasassa, vaikka lähistöllä olen ollut usein. Vaasa oli positiivinen kokemus. Vaasasta oli sitten helppo siirtyä Laihialle maastojuoksukilpailupaikalle. Kilpailu oli, yllätys yllätys, tasaisella pellolla. Kilpailut oli hyvin järjestetty ja kaikki sujui hyvin. Paitsi että. Kenttäkuulutuksessa etsittiin whippetiä nollakoiraksi finaalijuoksuihin ja minä kerroin, että minulla on koira. Kaikki näytti olevan kunnossa ja kenttäkuulutuksessa vielä ilmoitettiin, että enää ei nollakoiraa etsitä. Minä lämmittelin Olaa juoksua varten lähtöpaikalla, kun huomasin, että eräs nainen vie whippetiä lähtöpaikalle ja sille vedettiin juoksu. Kysyin, että eikö meitä enää tarvittukaan? Oliko tuo nollakoira? Semmoinen se sitten oli ja meitä ei enää tarvittu. Että semmoista.
Whippet-urosten ja -narttujen luokat oli yhdistetty, koska kutsuttuja koiria ei tullut tarpeeksi paikalle. Ennen kuin alkueräpareja oli edes arvottu, saimme kuulla eräästä koirasta, että se käy parin päälle vieheellä. Tämä koira tuli sitten Ubin pariksi. Ubin juoksu oli normaali Ubin juoksu. Olin jo etukäteen katsellut, että lähtökiihdytyksen jälkeen tulee heti 90-asteen käännös ja Ubi ei siihen taivu, vaan ottaa loivan kurvin. Niin siinä kävi. Semmoista loivaa kaartelua oli sitten koko juoksu. Ubimaisesti. Vieheelle Ubi tuli ensimmäisenä, mutta juoksi vähän ohi, joten pari kerkesi vieheelle ensin. Pari jäi seisomaan vieheelle ja seurasi mistä Ubi tulee ja välittömästi päälle, kun Ubi tuli vieheelle. Tappeluhan siitä tuli, koska Ubi vastaa kyllä tanssiin kutsuun. Juoksun jälkeen päätin, että jos tämä tulee vielä Ubin juoksupariksi finaalissa, niin vedän Ubin pois. Onneksi ei tullut. Sama koira oli sitten tapellut vieheellä myös finaalissa parinsa kanssa.
Tässä on nyt kaksi kohtaa, mitä minä en ymmärrä. Ensimmäiseksi säännöt sallii tämmöisen aggressiivisen käytöksen vieheellä, sillä sitä se oli ja toiseksi omistajaa, joka juoksuttaa tämmöistä koiraa, koska oli muidenkin tiedossa, että tappelu tulee tämän koiran kanssa. Minun koira ei juoksisi enää kilpailuissa, jos se käyttäytyisi näin, vaan yksinään harjoituksissa. Ei se koira tiedä onko kilpailu vai harjoitus, kun vaan saa juosta.
Ubi sai alkuerästä 210 pistettä ja sijoitus 8/11. Ubin finaalipariksi tuli kova ratarassi ja nyt Ubi juoksi yhden parhaan juoksunsa, mitä minä olen nähnyt. Sama rata kuin alkuerässä, mutta toisin päin. Radan luonne muuttui nyt ihan toiseksi, kun nyt alussa ei ollut mahtikurveja, joten Ubi sai painaa alussa pitkään kovaa. Ubi ei myöskään saanut alkuerästä mitään traumoja, vaan vieheellä saivat olla molemmat ilman tappelua. Ubilla on viisas ja hyvä luonne. Ubi sai pisteitä finaalista ihan mukavat 232 (odotin enemmän) ja nousi kuudenneksi. Olisi hyvä, että olisi videointi näistä juoksuista, niin voisi hyväksyä annetut pisteet.
Kaikesta tästä minulle tyypillisestä negatiivisesta kirjoittelusta huolimatta päivä oli tosi mukava. Päivä oli kaunis ja oli mukavaa seuraa. Ennen kaikkea minä olen ylpeä Ubista. Olin vähän pelkoperseessä tästä peräkkäisten viikonloppujen kisaamisesta. Onneksi Ubin fysiikka kesti hienosti eikä mitään ongelmia ole tullut. Ubilla viikot olivat vain huilaamista ja vain venyttelystä yritin pitää huolen. Tosin ei me ainoita kolmen viikonlopun kilpailuttajia oltu ja hyvin myös muidenkin koirat voivat. Joten tästä täytyy vetää johtopäätös, että jos koiralle ei ole mitään ongelmia tai loukkaantumisia aikaisemmin, niin hyvin voi juoksuttaa useampana viikonloppuna. Tämä on niin koirakohtaista. Tähän viimeiseen, minusta niin loistavaan finaalijuoksuun, on hyvä lopettaa Ubin aktiivinen maastokilpailu-ura. Tullaan vaan höpsöttelemään sopivissa kohdin.
 |
| Finaalilähtö |
 |
| Hyvin aukeaa vaikka on kuudes maastojuoksulähtö kahden viikon sisällä. |
 |
| Ubi ja Ola leikkivät pikkukoiran kanssa kisapaikalla todella nätisti. |