Huh, huh, toukokuussa pihalla riittää hommaa. Ja silti minusta tänä vuonna näyttää siltä, että olen ollut todella suurpiirteinen kitkijä ja puutarhuri. Ubi on joka tapauksessa innolla mukana pihahommissa. Muutamasta asiasta meillä tosin on vielä keskustelut kesken. Yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista on, saako kasvimaalla kaivaa, maata, syödä multaa. Vastaus kaikkiin kolmeen kohtaan on ei, mutta Ubi niin mielellään tekisi noita kaikkia kolmea.
Tiistai-iltaisin olemme käyneet nyt kahdesti mölli-agilityn alkeissa. Se on kivaa. Meitä on kurssilla vain kaksi koirakkoa, joten kurssi on todella intensiivinen ja tehokas. Jo toisissa treeneissä teimme kuuden esteen radan (hyppy. hyppy, hyppy, pöytä, putki, rengas). Lisäksi harjoittelimme jo vähän puomia. On mukavaa, kun molemmat koirat kurssilla ovat sillä tavalla tottelevaisia, että niitä voi radan aikana pitää irti. Ubikin on ihan into piukassa, kun mennään radalle. Vaikein osuus sille on tähän asti ollut paikallaan istuminen ja aloitusluvan odottaminen. Minulle taas hankalinta on miettiä ohjausta ja ratojen leikkaamista. Menee kyllä vähän persiilleen, mutta ei kai se mölli-agilityn alkeiskurssilla niin vaarallista ole.
Täytyy kyllä sanoa, että aglityn harjoittelu on edennyt ihan valtavasti siitä, kun harrastimme sitä Brandon kanssa 1990-luvun alussa. Silloin rynnisteltiin vauhdilla kaikki esteet, koirat olivat remmeissä ja pääasia tuntui olevan, että ne uhkarohkeasti kiipelivät A-esteillä ja menivat kamalasti touhottaen kaikki esteet. Sinä vaiheessa kun koiraa saattoi pitää irti, meillekin ehdotettiin kilparyhmään siirtymistä. Sitä emme kuitenkaan koskaan tehneet. Meistä agility oli kiva harrastus, mutta kilpailemaan meistä ei ollut. Liian jännittävää!
 |
| Ubin takit. Osa jo ehkä hivenen pieniä. |