Whippet on kyllä mielenkiintoinen rotu. Meilläkin on ollut cairneja yli 20 vuotta, mutta silti Ubin myötä oppii kokoajan uudenlaisia asioita koirista - ja erityisesti whippeteistä.
Ensinnäkin ääntely. Ubi ei hauku kovinkaan paljon, mutta ääntelee kyllä. Se ölisee hassusti, kun sillä on hyvä mieli ja se esittelee meille palloa tai muuta lelua. Ennen nukahtamista se usein piippailee. Ostimme sille näyttelyjä varten kevythäkin. Ubilla ei ole ollut työhuoneessa vielä omaa nukkumapaikkaa ja niinpä pystytimme kevythäkin, jossa on sänky sisällä, työhuoneeseen. No, sinne koira menee nukkumaan aina oikein tyytyväisenä, kun jompi kumpi meistä on koneella. Mutta ennen nukahtamista se tavallisesti myös piippaa häkkinsä sisällä. Ja samalla mulkoilee meitä häkin verkkoseinän läpi kuin sanoakseen "voisit tulla nukkumaan tänne mun viereen". Muutaman vikinän jälkeen ääntely loppuu ja koira on unessa.
Toinen asia on syöminen. Ubille maistuu kaikki ja kaikkialla. Tiedän, että aika kultaa muistot ja varmasti myös Iikka on syönyt pentuna ulkona kaikenlaista. Mutta Ubi on nyt jo yli 9 kuukautta vanha ja edelleen se napsii ulkona kaikenlaista. Juuri nyt sen suurta herkkua ovat voikukat - ja niitähän riittää. Heinää se söisi kuin hevonen. Pihalla Ubi kulkee ja noukkii suuhunsa kaikenlaista syötävää. Siinä Ubin suurin pihahuvi.
Kolmas mielenkiintoinen asia on nopeus. Sitä samalla ihailee ja kauhistelee. On hienoa, kun koira juoksee valtavaa vauhtia ja silminnähden nauttii siitä. Mutta on hieman pelottavaa, kun se vetää hullurallia kotipihalla, missä näen kamalasti kaikenlaisia vaaranpaikkoja. Sanonta "vauhti tuo vaarallisia tilanteita" todentuu whippetin kanssa ihan eri tavalla kuin silloin kun cairnit juoksevat kovaa ja nekin ovat meillä joskus satuttaneet polvensa tai juosseet päin kiveä. Tänä viikonloppuna Ubi kulkee pihalla liikkuvassa liekassa. Se nimittäin satutti hepulijuoksussa etujalkansa (tällä kertaa toisen etujalan kuin missä se kipeä kynsi on ollut) tiistaina. Koira oli täydellisessä levossa keskiviikon, käveli lyhyitä lenkkejä torstaina (oli minulla mukana töissä). Kun se ei torstaina enää lainkaan ontunut, kävelin koirien kanssa pitkän remmilenkin perjantaina aamulla. Iltapäivällä Iikka ja Ubi riehuivat pihalla ja kuinkas kävikään, koira ontui taas jalkaansa. Ei tosin niin paljon kuin tiistaina ja illalla ontuminen oli jo loppunut, mutta silti se joutuu nyt olemaan kiinni omalla pihallakin, että jalka paranee. Olen pihallut sen kanssa nyt juoksuvyön ja remmin kanssa. Näin minulla on molemmat kädet vapaana ja voimme kulkea Ubin kanssa ympäri pihaa. Ubi noukkii suuhunsa syötävää ja minä kitken. Onneksi pihalla riittää sekä syötävää että kitkettävää.
 |
| Iikka on viettänyt aikaa ruusupensaassa metsästyshommissa |
 |
| Ubi syö voikukkia. |
 |
| Pyörii mätien kastematojen päällä |
 |
| Mihin myös Iikka ryhtyy |
 |
| ja se on Ubille vastustamatonta eli leikiksi meni |