Ubi on tosiaan nimensä veroinen eli melkoinen Upper Class. Palveluskunta saa tehdä parhaansa, jotta hänellä on pehmeä paikka nukkua, hyvää ruokaa tarjolla ja mielenkiintoisia lenkkejä. Ubissa on jotakin hienoa vinttikoiramaista. Sen katse on arvokas ja samalla viisas.
Ja viisas se onkin. Ja sen lisäksi varsinainen monipuolisuus-whippet. Tekee kaikenlaisia rally-tokotemppuja pihalla niin mielelellään (syksyllä jatkamme taas tätäkin harrastusta), juoksee sekä radalla että maastossa ja piipahtelee silloin tällöin näyttelyissäkin (odotan jo joulu-messaria). Jos saisin jostakin raivattua lisäpäiviä kalenteriiin, veisin sen kovasti mieluusti myös agilityyn.
Vaan ihan parasta aikaa minulla ja Ubilla on se, kun menen sohvalle ja Ubi välittömästi hyppää sinne perässäni. Se asettuu kerälle jalkojeni taakse ja nostaa leukansa minun lonkkani päälle. Ja kun silitän sen silkkisiä korvia, se lipaisee kättäni ja katsoo viisasti minua suoraan silmiin.
