Tämä kesä oli Ubilta hieno. Täysin näyttelylinjaiselta whippetiltä. Liian nopea etanaksi, mutta hidas ratajuoksija. Olen ylpeä sen tekemisestä. Lauantaina Ubi oli vielä juoksemassa TeamRace-tapahtumassa kaksi sijoitusmatkaa olleen molemmissa viimeinen. Ajat menivät samaan luokkaan kuin aikaisemmin. Jonkun verran oli hidastumista ja sitä voi analysoida koko talven. Ja se on hauskaa. Minussa on aina asunut pieni valmentaja. Kävin aikanaan valmennuksen alkeiskurssin ollessani alle parikymppinen. Olisin päässyt jo silloin valmentamaan, mutta se, mitä minulle tarjottiin, oli semmoista, että en uskaltanut siihen lähteä. Mutta nyt voin valmentaa. Tämä on yksi asia lisänä rokassa, miksi pidän koirien juoksukilpailuista tai oikeasti pidän vain ratajuoksusta. Koirat tykkää kovasti maastojuoksusta. Ei minun koirien tarvitse voittaa. Pelkkä kehitys riittää. Tämän kehityksen voi nähdä vain radalta. Imen kaikkea tietoa, vaikka kilpailujen eläinlääkärin tarkastusjonossa, jos pystyn sen avulla analysoimaa omaa tekemistä. Aloitetaan kauden läpikäyminen sillä toteamuksella, että ei me olla kunnolla harjoiteltu.
Talvi
Ainoa oikea harjoittelu oli talvella se, että Ubi kävi uimassa tammikuusta huhtikuuhun 10 kertaa. Osa uintikerroista meni vielä uimisen opetteluun. Talvimaastoihin mentiin myös sillä mielellä, että Ubi saisi juosta kovaa. Ubin talvimaaston voitto oli yllätys ja edelleen mysteeri. Omalle pihalle kolasin uran, missä olisin vetänyt vetoja kuminarulla, mutta kovin usein sitä ei voinut tehdä, kun piha oli jäässä.
Toukokuu
Vappuna mentiin Maastomestaruuskisoihin katselemaan ja oppimaan, koska se oli ensimmäinen isompi kilpailu. Ubin voitto oli paikan päällä mysteeri, mutta Kertun videoista pääsi vähän jyvälle lajin saloihin ja pystyi katsomaan miten muut juoksivat. Tämä valmentaja on niitä videoita tiuhaan katsellut. Toukokuussa alkoivat myös rataharjoitukset. Liedon Derby-maastokilpailut eivät menneet enää niin hyvin kuin aikaisemmat maastokilpailut. Toki Ubi sai sertin ja olin silloin iloinen siitä. Oma polvileikkaus toukokuun puolivälissä hillitsi minun menemistä elokuulle asti. Terhi joutui pitkään hoitamaan kaikki koirien lenkitykset ja ei päästy aina rataharjoituksiin. Vielä kun Ubi on semmoinen mitä pitää juoksuttaa, niin kovaa juokseminen jäi Ubilta toukokuun lopussa vähiin.
Kesäkuu
Ollessani kotona sairaslomalla sohvalla makaamassa, pieni valmentaja minussa analysoi kevään kilpailuja ja asetin tavoitteen elokuun lopussa oleviin Suomenmestaruusmaastokisoihin. Olihan Ubi juossut kolme maastokisaa, joista kaksi voittoa. Katsoin kalenterista kilpailut ja mietin, mitä voin tehdä elokuussa loman aikana niin, että Ubi olisi parhaassa mahdollisessa kunnossa elokuun lopussa. Aikaisempia miettimällä tein suunnitelman. Kesäkuussa aloitettiin myös ratakilpailut kahdessa kilpailuissa, missä Helsingissä Ubi paransi omaa ennätystään muutamalla sadasosalla.
Heinäkuu
Alunperin minun ei pitänyt lähteä heinäkuun alussa Kouvolan maastoihin, mutta ahneus iski. Ajattelin, että mennään hakemaan se yksi serti pois ja Ubista tulisi maastovalio. No ei tullut valiota ja Ubi sai tämän vuoden huonoimmat pisteet. Se vähän myllersi valmentajan päätä, että mitä nyt. Ubin reittivalinta heti startista lähtien oli outo ja sen tiesi jo siitä, että tämä kisa oli tässä. Hyvää oppia valmentajalle. Et voi tietää, mitä elävä olento meinaa tehdä seuraavaksi. Oli siinä vähän huonoa säkääkin. Järjestäjät olivat laittaneet punaiset starttaamaan oikealta puolelta. Missään muussa kilpailuissa näin ei ole tehty. Jos olisi (huom. JOS) laitettu starttipaikat, niin kuin muissa kisoissa eli punaiset vasemmalle, niin Ubilla ei olisi ollut tilaa tehdä omaa manööveriään. Tämä oli kaikille sama, joten jossittelu on turhaa. Mutta valmentaja analysoi. Heinäkuussa Ubi juoksi kaksi ratakisaa, joissa molemmissa kaksi lähtöä. Tämä malli sopi hyvin Ubille sillä toinen juoksu oli aina parempi. Ja tietenkin heinäkuussa mentiin Luhtisaalistus maastokilpailuun. En odottanut siitä yhtään mitään. Se oli enemmän Svean paluukilpailu. Ubi juoksi ilman outoja manööverejä ja sai vähän paremmat pisteet kuin Kouvolassa. Rataharjoituksissa Hyvinkäällä aloin suunnitelman mukaan juoksuttamaan Ubia 480m matkalla. Harjoituksissa ajat olivat tällä matkalla yllättävän hyviä. Ilmoitinkin Ubin jo seuraavaan kisaan 480m sijoituslähtöön, mutta muita tulijoita ei silloin sille matkalla ollut, joten jouduttiin vaihtamaan matkoja. Silti 280m matkalla alkoi tulla ennätyksiä, joten valmentaja oli tyytyväinen.
Elokuu
Elokuun loman aikana olikin sitten sitä ohjelmaa. Ensimmäisellä viikolla tiistaina Hyvinkäällä rataharjoitukset (480m), torstaina uiminen ja lauantaina Tampereella Moshin kisat. Tampereella sai Ubi juosta 480m sijoituslähdön. Ubi alitti kv-ajan reilusti ja sai sertin. Tämä Moshin malli järjestää kisoja oli minusta kesän paras. Toisella viikolla tiistaina Hyvinkäällä rataharjoitukset 280m, torstaina uiminen. Kolmannella viikolla maanantaina uiminen, keskiviikkona HVK cup 480m ja lauantaina Hyvinkäällä 280m+350m matkat. Tässä kohtaa alkoi somessa olla jo mainintoja, että kilpaileepa Ubi paljon. Eikö se saa huilia? Todellisuudessa täydellisiä huilipäiviä oli viikossa enemmän kuin harjoitus- ja kilpailupäiviä. Tein Ubin kanssa myös sopivissa väleissä kickbike-lenkit siten, että Ubi ravasi täysin omilla ehdoilla. Matka oli vajaa 6 kilometriä. Nyt oli harjoitukset tehty ja kyllä voin sanoa, että tähän osui kuntohuippu. HVK Cupissa tuli minusta hieno kv-aika 480 metrillä ja Hyvinkäällä kasvattajakilpailun sijoituslähdössä tuli 280m uusi ennätys. Harjoituksissa Hyvinkäällä meni jopa 280 metrillä kv-aika rikki, mutta ne ovat harjoituksia. Valmentajalle ne antavat silti hyvää tietoa.
Neljännellä viikolla tiistaina oli vielä radalla juostu 280m ja sitten olikin vuorossa se minun suunnitelman h-hetki eli sm-maastot. Kilpailupaikka oli minusta hieno ja radan ajattelin sopivan Ubille. Varmaankin Ubille oli myös kehitystä tapahtunut, kun pisteet olivat taas nousseet serti-rajan tuntumaan. En tosin ole varma. Asiaan vaikuttaa niin moni muu tekijä. Niistä muista tekijöistä minä en pidä, joten tämä sai jäädä viimeiseksi maastokilpailuksi. Joka tapauksessa valmentaja epäonnistui suunnitelmassaan, mutta siinä sivussa tuli hienoja asioita.
Syyskuu
Syyskuun alussa olikin se ainut varma ratakisa minne olin päättänyt mennä jo edellisenä syksynä. Ubin ensimmäinen oikea ratakilpailu Turku Cup. Ainakin Ubi oli nopeammassa kunnossa kuin viime vuonna samaan aikaan ja sai kaksi kv-aikaa. Sen jälkeen tulikin kahden viikon tauko kilpailuista ja Ubi ei ollut oikein oma itsensä enää Kuninkuusjuoksuissa. Ensimmäinen lähtö oli erittäin tukkoista. Toisessa lähdössä meni jo paremmin ja kv-aika alittui. Nyt sain ohjeeksi, että pitäisi lepuuttaa koiraa.
Lokakuu
Lepuutin Ubia aika paljon ennen Team Race -kilpailua. Väliä edelliseen kilpailuun oli kolme viikkoa. Vain yksi kova juoksu viimeisissä rataharjoituksissa Hyvinkäällä. Team Race kilpailuissa lauantaina Ubi juoksi selkeästi hiipuvat ajat. Ensimmäinen 350m sijoituslähtö oli tosi tukkoisen näköistä. Toinen 280m sijoituslähtö oli parempaa ja aika olisi ollut kesän alussa ennätys.
Kyllä minä tällä hetkellä vedän sen johtopäätöksen, että Ubin kohdalla kehitystä radalla tapahtui elokuun aikana, jolloin tehtiin kolme rankempaa suoritusta viikossa. Uinti sopii Ubille hyvin, koska Ubi ui täysiä. Menee hyvästä vetoharjoittelusta, mutta se ei rasita kroppaa. Elokuun harjoittelu ei kantanut kovinkaan pitkälle, vaan oltaisiin tarvittu syyskuulle ehkä lisää uintia tai pitkiä vetoja. Voi olla, että valmentajan analyysi vielä muuttuu talven aikana.
Ensi vuonna kehitys ei ehkä menekään näin, koska Ubi vanhenee. Nyt periaatteessa oli se Ubin paras ikä. Tämä tekee valmentamisen mielenkiintoiseksi. Nyt valmentaja kyllä epäonnistui suunnitelmassaan, mutta en voi olla pettynyt. Ubi sai radalla 4xsertin ja maastossa 3xsertin, niin onhan se huikea saavutus. Vaikka jotkut halveksivat ratapuolen kv-aikoja turhina, koska kaikkihan sen ajan kuulemma saavuttaa, niin kyllä kv-ajan eteen on kuitenkin töitä tehty. Kun sen sitten saavuttaa, niin kyllä se tyydytystä valmentajalle antaa.
Kai Ylenille olen kiitollinen. Sieltä tuli selkeät ohjeet ja perustelut. Vaikka en ole aivan niin tehnyt, niin olen pystynyt soveltamaan ohjeita Ubille. Kaistulle iso kiitos.
