keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Entäpä Svean ja Olan juoksukausi? Juu. Ovat juosseet. Svea ja Ola ovat menneet tonttia ympäri kyllä todella paljon. Olan kasvaessa vauhti on vaan lisääntynyt ja rallaaminen on kestänyt pitempään ja pitempään ja sitä on tapahtunut monta kertaa päivässä. 
Svealle oli tarkoitus hankkia ratakirjat ja suorittaa kolme starttia Kaunis Juoksija -palkintoa varten. Svealle aloitettiin koppiharjoitukset pentu- ja aloittelijoiden harjoituksissa Hyvinkäällä torstaisin, koska viime vuonna oli ongelmia kopituksessa. Hyvin Svea Anteron opeissa kehittyikin ja Svean kanssa siirryttiin tiistaiharjoituksiin. Svean jalka on vaan ongelma, koska Olan kanssa rallaaminen pihalla nopeuden noustessa aiheutti taas jalan kipeytymisen pariin otteeseen. Aika sen aina parantaa, mutta tästä syystä tuli taukoja rataharjoitteluun. Svean koppilähdöt olivat lopulta jo hyviä ja yksin juoksut menivät hyvin. 
Olin ajatellut aloittaa Svean maastouran uudestaan Luhtisaalistuksesta ja tämän takia Svea juoksi myös tiistai-harjoituksissa maastovedon. Se näytti hienolta. Enempää harjoitusta maastoon Svea ei tarvinnut. Luhtisaalistuksessa Svean ensimmäinen juoksu on minusta edelleen huikea. Toinen ei minusta ollut. Tuomareiden mielestä asia oli juuri päinvastoin ja Svea sai sertin. Tämä on niitä maastojuoksun mysteerejä, kun en saa tolkua arvostelusta. Nyt kun Svea sai maastotuloksen, niin pitihän se Svea ilmoittaa myös sm-maastoihin. Siellä Svean jalka alkoi taas oikutella ensimmäisen vedon jälkeen, joten Svea vedettiin kilpailusta pois. Taas oli pidettävä taukoa rataharjoituksista ja ryhmäkoejuoksu siirtyi edemmäs. Mutta saatiin me Svealle ryhmäkoejuoksu. Sveasta se oli hauskaa. Siis niin hauskaa, että ei toista ryhmäkoejuoksua enää otettu, vaikka ensimmäinen hyväksyttiin. Ei sitten tässäkään suunnitelmassa onnistuttu. Taitaa Svean rooliksi jäädä treenari ja siinä se onkin kiihkeä. Viime kesänä Svea juoksutti Ubia ja tänä kesänä oikein urakalla Olaa. 

Ola on juossut kyllä todella paljon enemmän kuin Ubi pentuna. Svea laittaa Olan juoksemaan ja niin ne menevät pitkin tonttia kunnes meno loppuu aina siihen, että molemmat ovat kieliposkella. Lomani aikana näitä juoksuja saattoi olla useita päivässä. Ubi ei näihin juoksuihin lähde, vaan menee syrjään katselemaan. Olan juoksuharjoittelusta ei ole siis tarvinnut pitää huolta. Ainoastaan Svean jalan kipeytyessä, on Olaa pitänyt juoksuttaa, jos Ola on alkanut kiivetä seinille.
Ola aloitti myös heti keväällä pentuharjoittelut Hyvinkäällä. Anteron ohjauksessa koppiharjoitukset etenivät hyvin. Heti ensimmäisellä kerralla Ola juoksi myös maastoharjoitukset ja Kaistu ilmoitti, että tervetuloa tiistai-harjoituksiin. Joten Ola juoksi tiistaisin myös aikuisten maastoharjoituksia. Olaa on siis juoksutettu. Valvotussa ohjauksessa tiistaisin aikuisten maastovedon ja torstaisin koppilähtöjä ja maastovetoja.  Tähän lisäksi Svean houkuttelemat holtittomat pihajuoksut. Torstain viimeisissä pentuharjoituksissa Ola juoksi kopista moottorin perässä 280m. Siitä on helppo ensi vuonna alkaa katsella ratakirjoja. Mutta ikävä juttu minun kannalta on se, että Ola pitää maastojuoksusta enemmän. Siihen Ola suhtautuu paljon kiihkeämmin. 

Luhtareiden torstaisissa pentu- ja aloittelevien harjoituksissa sai kyllä hyvää opetusta ja loistavaa tietoa. Nyt minäkin opin alkeita.