Ubi pelästytti minut tänään pahasti. Olin suorastaan paniikissa. Ubi oli minun mukana työssä ja Ubi alkoi yhtäkkiä kakomaan ja nuolemaan huuliaan. Ensimmäinen reaktio oli minulla, että jaaha pentu oksentaa. Niinhän se sitten tekikin. Toisen ja kolmannenkin kerran. Kakominen vaan jatkui ja Ubi alkoi uikuttamaan. Tästä ei tahtonut tulla loppua. Soitin Terhille, sanoakseni tilanteen ja ihmetykseni, että mitä hemmettiä tämä nyt on. Terhi kuuli puhelimeenkin Ubin uikutuksen. Aloin soittelemaan eläinlääkäriasemille, mutta en minnekään päässyt. Osa eläinlääkäriasemien eläinlääkäreistä oli sairaana ja toisissa varmaan lomailtiin. Huono aika pelästyttää koiranomistaja. Ubi alkoi kuitenkin rauhoittumaan vaikkakin kakominen jatkui, mutta silti pentu nuokkuen nukahti. Minäkin rauhotuin. Päätettiin Terhin kanssa odotella ja katsoa miten tilanne kehittyy. Onneksi tilanne rauhoittui ja Ubi ei ole enää oksennellut. Tosin ei tainut pennulla olla enää mitään mitä oksentaakaan. Ubi on juonut normaalisti ja ulosteet ovat tulleet normaalisti, joten pahin skenaario tukoksista on varmaan pois suljettu. Lieneekö kyse vain kovasta vatsakivusta, kun Ubi uikutti niin kovasti. Tai whipetit ovat niin paljon herkempiä reagoimaan kuin cairnit. Cairnit oksentaa ja menee piiloon potemaan. Ei mitään sen kummempaa numeroa. Tässäkin on tietysti poikkeus. Meidän Kapu. Kapulla oli melko usein vatsakipuja ja Kapu kyllä ilmoitti Terhin syliin kiipeämisellä, että nyt on vatsa kipeä.
Kiitos Helille rauhoittelusta, kun Terhi Heliltä asiasta kyseli. Meidän täytyy vaan opetella tätä herkempää rotua.
