Pitkä päivä. Aamulla lähdettiin seitsemältä ja kotiin tultiin vasta puoli yhdeksältä illalla.
Ensin Ubi veti normi-työpäivän. Ja voi hyvänen aika, miten nätisti se osasikin tänään töissä olla. Ei juurikaan ininää eikä kitinää. Työkaverit tervehdittiin iloisesti ja omalla viltillä uni maistui. Päivälenkillä käytiin Mustissa ja Mirissä hakemassa uusi lelu. Tosin lelu oli vinkulelu, joten työkaverit saivat nauttia vinkunasta, vaikka se ei tänään lähtenytkään pennusta.
Töiden jälkeen mentiin vielä iltakahville Annelle ja taas Ubi käyttäytyi mallikkaasti. Olin niin ylpeä pennusta. Se ei hyppinyt sohville, eikä vetänyt pöytäliinoja alas. Ubi oli sivistynyt, kävi tutustumassa uusiin ihmisiin, leikki kettu-lelulla, söi hetken puruluuta ja kävi sitten nukkumaan omalle viltilleen. Me saimme jutella, nauttia etanoista ja muista herkuista ihan rauhassa.
Samalla Ubi kävi muuttamassa ystävieni ennakkoluuloja whippeteistä. Kun kerroin ystävilleni keväällä, että olemme suunnitelleet whippet-pennun hankkimista, he katsoivat minua hämmästyneenä ja kysyivät, miksi otan sellaisen omituisen pelokkaan ja palelevan koiran. No, nyt kun he näkivät Ubin, tuli todistettua, että whippet ei ole pelokas. Se on ystävällinen, iloinen ja ihan rohkea. Kyläpaikassa Ubi oli heti kuin kotonaan ja tervehti ystävällisen varmasti vieraat ihmiset. No, palelevainen se kyllä on, tai ainakin Ubi on. Mutta toisaalta Ubin värikäs takki sai kehuja ystäviltäni, jotka osasivat arvostaa pentukoiran keltaista syysmuotia.
Kotona Iikka otti riemulla Ubin vastaan. Iikka veti rallia kotona ja Ubi perässä – se siitä rauhallisesta pennusta.
 |
| kuva eiliseltä |