Ubi on nimensä alkuperän mukaisesti yllätysten mies. Eiliset anturavammat yllättivät meidät, sillä Ubi ei ole niistä mitenkään oireillut. Toinen yllätys oli Ubin etuhampaat. Hyvänen aika, ylärivissähän on jo kaksi vaihtunut uusiin! Ja alarivissäkin on jo uusia hampaita. Ihmeellinen pikakasvu. Huomasimme kyllä yhden puuttuneen etuhampaan, mutta missä välissä nämä kaikki uudet hampaat ovat tulleet? Whippetit taitavat olla nopeita muutenkin kuin juoksuvauhdissa.
Jotenkin nopsasti Ubi kasvaa muutenkin. Se on mielestäni jo rauhoittunutkin melkoisesti. Enää sitä ei tarvitse silmä tarkkana vahdata koko aikaa. Se leikkii omilla leluillaan tai Iikan kanssa.
Mutta kun keittiössä puuhaa, pentu ei millään malttaisi olla nostamatta kuonoaan pöydän tasolle. Se ei ihan vielä ole sisäistänyt sitä että kaikki pöydillä oleva on minun.
Ja kyllä meillä kodissa tavarat hieman yllätyksellisesti vaihtavat paikkaa. Outoa kyllä, minun villasukkani tai talvisaappaani löytyykin Ubin pesästä. Tai Hapan työhanska on vaeltanut olohuoneen lattialle. Tätähän ei tapahtuisi, kun vaan muistaisi aina laittaa kunnolla ne kaapinovet kiinni!
Tänään kävimme kiistaa myös siitä, saako halkokorin koivuhaloista kuoria tuohta. Olen sitä mieltä, että ei saa. Ubi oli sitä mieltä, että ei voisi olla mielenkiintoisempaa puuhaa kuin tuohen repiminen. Ehkä se pikkuhiljaa sisäistää myös tämän nou-nou-asian. Tuohi ei varmastikaan ole vaarallista syötävää, mutta minä olen sitä mieltä, että halkokorin halot olkoon rauhassa heti pentuvaiheessa, muuten meillä saattaa tulevaisuudessa olla melkoisia puusotkuja tiedossa.