Ubi on tosiaankin kasvanut. Se kävi selväksi tänään Helsingin työreissulla. Kassiin Ubi vielä mahtuu, joten kuten. Junamatka meni siis tuttuun tapaan laput silmillä. Mutta kun Ubin päästi työpaikalla irti riehumaan ja leikkimään, se juoksi jo niin kovaa ja niin rohkeasti joka paikkaan, että työkaverit olivat saada sydäreitä, kun pentu pelmahti yks'kaks jalkoihin.
Työpaikan pentuaitauskin näytti jo aivan liian pieneltä Ubille. Ja kun Ubi nousi aitausta vasten, näytti siltä, että koko aitaus pian romahtaa.
Kaikesta tästä huolimatta Ubi käyttäytyi töissä mallikkaasti - eli nukkui suurimman osan päivästä. Päivälenkin aikaa sattui, ihmeellistä kyllä, paistamaan aurinko, joten pääsimme reippaalle lenkille (kunhan Ubi ensin suostui kävelemään).
Työkavereiden mielestä myös Ubin väri on viikossa muuttunut. Se on kuulema tummunut. Oma silmä ei tuota muutosta kerro. Onkohan koiranpentu vaan likainen, johtuuko tummuminen siitä?
Kotona Ubi, Iikka ja Hapa virttelivät nuhjaamisleikkiä, jota on melko mahdotonta kuvailla. Ehkä saamme sen joskus tallennettua videolle.