Ubi joutui tänään valvontakameraan. Olemme pohtineet Ubin yksinolojen aikana sitä, miten se päivänsä kuluttaa. Tämä on pohdituttanut erityisesti siksi, että Hapa on muutamana päivänä tullut kotiin ja sisältä on kuulunut konserttia. Niinpä hankimme edullisen valvontakameran ja laitoimme sen Ubin huoneeseen.
Olin aamun koirien kanssa kotona. Poden edelleen flunssaa (sain tänään antibiotit poskiontelotulehdukseen, ilmankos paraneminen ei ole edennyt). Harjoittelimme muun muassa paikallaoloa. Koirat tekevät sen tyylikäästi duona. Molemmat koirat istua nakuttavat paikallaan ja odottavat namia. Kovin pitkää aikaa niiltä ei vielä vaadita, mutta hyvin on homma alkuun lähtenyt.
Lähdin junalle puoliyhdentoista maissa. Aluksi Ubi vähän touhuili itsekseen, mutta meni sitten nukkumaan. Hienoa. Se nukkui noin puolentoistatunnin unet, sitten se vähän vikisi ja kävi pissalla. Tämän jälkeen se katosi taas sänkyynsä, mutta vähän ennen kahta se aloitti kunnon vikinän ja hyppi koiraporttia vasten. Vikinää ja ulinaa kesti jonkun aikaa, kunnes koira taas hiljeni ja nähtävästi meni nukkumaan. Kolmen aikaan se sitten aloitti ulinakonsertin. Kun Hapa ajoi töistä kotiin, kamerakuvasta ei näkynyt enää mitään, sillä pentu oli tönnäissyt kameran alas, mutta ääni kuului. Koko Hapan kotiinajomatkan Ubi ulisi. Ulina loppui, kun auto kaartoi pihaan. Äh! Tuo loppu-ulina ei ollut mukava asia. Tosin tämän tarkkailun tulos taitaa olla se, että pentu tylsistyi iltapäivällä. Se ei vaikuttanut ahdistuneelta ja tosiaan myös nukkui päivän aikana. Eroahdistunut koira ei taida niin tehdä.
