tiistai 3. joulukuuta 2013

Ubi  neljä kuukautta -synttärit. Niitä on vietetty minun niiskutelessa. Flunssa nimittäin tuli ja kaatoi minut petiin. Tämän vuoksi syntäreitä on juhlittu ihan hiljakseen. Mutta nelikuukautisen pennun kunniaksi voisi vähän miettiä, mitä on tapahtunut Ubin ensimmäisten kuukausien aikana ja miten se on meidän elämäämme vaikuttanut.
Ihan ykkösasia on se, että Iikka ja Ubi tulevat toimeen jo melko hyvin. Eivät ne jokapäivä paini ja leiki, mutta aina välillä ne intoutuvat kunnon paineille. Iikka sietää Ubia jo esimerkiksi keittiön pöydän alla ja tänään kun pojat olivat kaikki päiväunilla, Ubi nukkui niin, että sen pää oli Iikan takapuolen päällä. Hieno homma!
Ihan viimeviikkoina Ubin sisäsiisteys on kehittynyt huikeasti. Pissat tulevat sisään vain silloin, kun se on yksin kotona. Ubi osaa mennä ulko-oven eteen, kun on hätä. Tämä on helpottanut arkea paljon, kun lattioita ei enää tarvitse luututa.
Ubi myös kävelee remmilenkkejä yhä mielummin. Se jo tutkii ja haistelee jälkiä ja menee Iikan kanssa oikein mallikkaasti. Ainakin hyvällä säällä kahden koiran lenkitys onnistuu jo yhdeltä ihmseltä. Jälleen arkea helpottava asia.
Edelleen Ubi syö ahnaasti, mutta ei hypi enää samalla tavoin katselemaan tavaroita pöydiltä kuin vielä viikko sitten. Saan jo melko rauhassa esimerkiksi valmistaa ruokaa ja leipoa.
Ubin elämässä tuntuu olevan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tuntuu siltä, että se teloo ja kolhii itseään kokoajan. Ja silloin kun se pistää rallin päälle, minun pitää laittaa silmät kiinni ja toivoa, ettei se juokse mitään päin. Niin hurjalta meno välillä näyttää.
Ubi on treffannut siskojaan ja veljiään usein, itseasiassa joka viikonloppu. Ja se on ollut hauskaa. Vaikka Ubilla on kotikoirakaverina Iikka ja vaikka se tapaa paljon koiria Hapan työpaikalla, huomaa, että whipettien leikki keskenään on ihan omanlaistaan. Ja kun siskoja ja veljiä nähdään usein, pennut selvästi tunnistavat toisensa ja nujuavat heti yhdessä.

Kun kysyin Hapalta, mitä Ubista voisi kertoa, Hapa sanoi: "Ihana, pikku poika!" Sitä se on. Tänäänkin olin niin rentoutunut ja iloinen, kun sairastin sohvalla ja Ubi tuli nukkumaan päälleni. Se laittoi kuononsa minun kaulalle ja tuhisi pentu-untaan. Aika ällöttävän ihanaa!

Ps. Eilen Ubi oli Espoossa töissä. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, joten blogimerkintäkin jäi tekemättä.

Ps2. Näin kirjoitettiin Iikan blogissa 9 vuotta sitten, kun Iikka täytti neljä kuukautta: "Maanantaina 29.11. Iikan etuhampaista on lähtenyt alhaalta neljä keskimmäistä. On häijyyn näköinen kun pelkät ikenet paistaa alhaalta."