keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Aikuiset jäivät tänään kotia ja Ola lähti kanssani töihin. Työmatkalla autossa Ola nukahti heti, kun AC/DC:n Given The dog a bone oli soinut auton soittimessa. Töissä Olalla oli Nastin kanssa leikkihetki. Kun Ola kyllästyi leikkeihin, niin Ola otti ritolat ja lähti jolkottelemman käytävällä. Hetken päästä kuului pennulle lirutteluita, kun Ola meni jonkun työhuoneeseen. Sieltä se sitten palautui. Alkaa olla pentu töissäkin kuin kotonaan. Ola ei ole ollenkaan puruluiden kanssa kuin Ubi oli. Ola ei syö luita kokonaan. Ubi söi vaikka silmät kiinni. Ola myös nosti tänään jalkaa, kun käytiin ulkona asioilla. Kasvua tapahtuu.
Kotona oli sitten iloinen jälleennäkeminen Ubin ja Svean kanssa. Svea oli liiankin innoissaan ja Ola vinkaisi pahasti leikissä. Svea tuli heti minun luokse surkeana ja olin alkamassa taputtamaan sen kylkeä, kun Svea meni maan matoseksi. Aivan selvästi se luuli, että minä lyön sitä. Minä pelästyin hirveästi, että miksi se noin teki. Svea parka. Minun oma Svea. 

Ola ja Nasti