tiistai 9. helmikuuta 2016

Olen tänään aamupäivänä saanut olla aivan rauhassa jo monta tuntia. Kaikki koirat nukkuvat. Eilinen taisi olla aika rankka pennulle. Pitkiä pätkiä Ola ei eilen nukkunut vaan Ola se leikki leluilla. Aikuiset koirat myös leikkivät sen kanssa. Varsinkin Svea. Heittelin Svealle lelua ja pidin Olan sylissä. Kun Svealla oli hyvä leikkimoodi päällä, niin päästin Olan mukaan. Siitähän alkoi hauska leikkihetki ja hetken päästä minun ei tarvinnut enää siihen osallistua. Ola juoksi makkarin sängyn alta koirahuoneen sohvan alle ja sieltä takaisin. Ubi ja Svea perässä. Ola ei kyllä pienistä hätkähdä. Muutaman kerran olin varma, että leikki loppuu tähän, mutta Ola sen kun ravistelee turkin kuntoon ja jatkaa leikkiä. Eilen illalla Ola otettiin mukaan iltalenkille. Ei ollut lenkkeily vielä Olan juttu. Tosin oli kyllä pirunmoinen tuuli. Ubi ja Svea katselivat lenkillä taaksepäin, että eikö se nyt jo tule, kun Ola vaan seisoskeli. Ubikin halusi käydä tarkistamassa, että Olalla oli kaikki hyvin. Tämä on tietysti vaan minun kuvitelmaa, mutta minusta tuntuu, että eilinen oli se päivä milloin Ola hyväksyttiin laumaan. Cairneilla se uuden pennun kanssa kesti yleensä pari viikkoa. Ola oli myös ennen lenkkiä tekemässä autokauppoja autoliikkeessä. Istui kassissa pää ulkopuolella ja katseli maailmaa rauhallisesti. Samassa kassissa Ubi matkusteli minun ja Terhin työpaikoille. Olalla oli myös Ubin vanha takki. Kassista ja takista pääteltiin, että Ubi olisi ollut vähän isomman kokoinen saman ikäisenä. Vielä kun tuohon eiliseen lisää automatkat, puoli tuntia suuntaansa, niin ei ole ihme, että kaikki koirat ovat olleet tänään väsyneitä. 
Nyt on taas vietetty herkullinen pari tuntinen Ubin, Svean ja Olan kanssa. Ola heräsi ja vein heti pihalle pissalle. Oli myös jo ruoka-aika. Olalla oli hassu ruokahetki. Takajalat steppasi koko ajan vasemmalle ja oikealle. Pylly pyöri ja häntä heilui. Iloinen ruokailija. Ola on kehittynytkin. Ola meni rahin kautta meidän sänkyyn. Nyt se Ubin ja Svean turvapaikka on mennyttä. Tosin eivät Ubi ja Svea ole mitään turvapaikkaa kaivanneet. Olan känkkäränkkähetki kohdistuu leluihin. Se hyppii ja pomppii lelulta toiselle niitä hetken retuuttaen. Minäkin olen saanut olla rauhassa, kun Ola on niin kiinnostunut leluista. Svea taas äsken leikki Olan kanssa. Ubi tuli myös tarkastamaan tilanteen ja alkoi minun kanssa riehumaan, kun ei tarvinnut Svean ja Olan leikkeihin puuttua. Ei Ubi vielä Olan kanssa paljoa ole leikkinyt, mutta ei ole mököttänytkään. Svean kanssa Ubi ottaa edelleen päivittäiset painihetket. Jotenkin tuntuu, että Ubi olisi vähän ukkoontunut Olan tulon jälkeen tai sitten vaan kuvittelen. Aikuinen koira Ubi jo on ja Olan elämä nyt on pelkää leikkiä. 







Ihan selvä vaaleanpunainen pantteri