Nukuttiin kello kuuteen. Uskomatonta. Ei mitään vikinöitä yöllä. Ola nukahti jo melko aikaisin lauantaina ja se kävi muiden kanssa puolen yön maissa pissalla. Nukkui todella hienosti ensimmäisen yönsä vieraassa paikassa.
Minä en ole juurikaan ajatellut etukäteen tätä pentua. En edes ole pahemmin asiaa edes ajatellut. Tiesin päivän, milloin pentu haetaan ja sen mukaan aikatauluja on järjestelty. Niin paljon on Iikka minun mielessä pyörinyt, että en ole pahemmin ajatuksia pennulle suonut. Mutta jo ajomatkalla kotiin, aloin sisäistämään, että tässä on jotain erilaista. Ola otti lähdön tosi rauhallisesti. En muista, että yksikään muu pentu olisi näin käyttäytynyt. Kotiin se tuli rohkeasti eikä muita koiria vierastanut. Harkitusti tutki paikat ja lelujen löydyttyä aloitti pennun touhut. Leikkinyt, nukkunut ja tarpeensa hoitanut. Nekin kaikki ulos. Ei olla yhtään lammikkoa löydetty sisältä. Sama linja on jatkunut tänään. Ola löysi meidän makkarista leluvaraston ja käy sieltä aina hakemassa lelun ja juoksee se suussa koirien huoneeseen. Kun tehtiin ruokaa, niin Ola leikki koko ajan yksinään. Kävi aina välillä keittiössä juomassa ja ihmettelemässä touhua, mutta meni sitten jatkamaan omia hommiaan. Omatoiminen pentu. Ennen ruokaa kävin myös Ubin ja Svean kanssa pihalla vetämässä kumppariviehettä. Kun tultiin sisälle, niin Ubi ja Svea aloittivat Olan kanssa riehumisen. Pentu pakeni koirahuoneessa olevan sohvan alle turvaan ja rähjäsi sieltä takaisin. Varsinkin Svea riehui pennun kanssa. Ola juoksi kevythäkkiin ja sieltä sohvan alle. Svea nätisti koko ajan perässä. Välillä Ubi tuli mukaan. Tätä menoa kesti jonkin aikaa ja Ola väsähti. Minulla oli niin hauskaa, että aloin videoimaan koko riehumista, mutta kamerassa ei ollut videoasetukset päällä. Se tapahtuma on sitten vain minun päässä.
Ulkona saa olla varuillaan, jos Ola intoutuu juoksemaan. Se on Svealle kutsu leikkimään. Svea on valmis välittömästi, mutta leikki on vielä liian rajua. Kerran Ola ampaisi Sveaa karkuun ja juoksi pienestä verkkoaidan rakosesta kasvilavojen sisälle ja törmäsi verkkoaitaan vauhdilla. Onneksi mitään ei sattunut.
Mutta se mikä minua eniten ilostuttaa, on tuo valtaisa hännän heiluttaminen ja iloinen tervehtimen. Kun menee maate lattialle, niin Olan koko kroppaa pyörii iloisesti ja heti tulee pusuja naamaa. Tulee heti emä Muusa mieleen. Se on hyvä asia.
Ubi on koko ajan ollut täysin oma itsensä. Ubi ei oikeastaan ole muuttunut ollenkaan. Kerran Ola alkoi kiipeämään Ubin päälle ja siitä Ubi ärähti. Svealla enemmän mieli vaihtelee. Välillä ei voi yhtään sietää pentua ja välillä sen kanssa leikitään. Svea myös murahtelee, kun pennun on aika mennä jonnekin muualle. Onneksi aikuiset näin käyttäytyy eikä ole tarvinnut niiden otteita pelätä.
Aika näyttää miten asiat etenee, mutta nyt tuntuu, että Ola on oikean oloinen koiranpentu tähän hetkeen.
Pieni kevennys loppuun. Olohuoneesta kuuluu puhetta Olalle, että kuules nyt mister lantio. Tämä pöllö-lelu on oikea Olan panopuu.
