lauantai 13. helmikuuta 2016

Tapahtumarikas lauantai. Ihana pitkä aamu. Olakin nukkui seitsemään. Sitten virkistävä aamulenkki ja Olakin tarpoi innolla lumihangessa isojen koirien perässä. Lenkin jälkeen vähän kuvattiin kotipihalla ja kuvaussession jälkeen Ubi ja Svea intoutuivat pitkästä aikaa kunnon juoksuriemuihin. Niin hienoa. Puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen jengi olikin väsynyt ja sisällä oltiin potslojo. Vaan hieno päivä jatkui. Lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan rally-tokokisoja Ubin kanssa. Meidän treenipaikassa Lohjan koirahallilla järjestettiin möllikisat ja joku aivohäiriö oli saanut minut ilmoittamaan Ubin mukaan. Ajattelin, että olemmepa kisojen pohjanoteeraus, mutta kokeillaan nyt kuitenkin, jostakinhan se on aloitettava. Alo-luokan koiria oli ilmoittautunut peräti 26 ja minun ja Ubin vuoronumero oli 25. Rataan tutustumisen jälkeen ulkoilimmekin Ubin kanssa lähimaastoissa, sillä aurinko paistoi ja päivä oli kaunis. Ajattelin koko ajan, että tämä on vain leikkiä ja olin mielestäni ihan rento. Ennen meitä oli vuorossa meidän aikaisempi rallytoko-opettaja veteraanikoiransa kanssa. Kun katselin Elinan ja Kengun menoa, tuntui mahdottomalta, että minä menisin Ubin kanssa saman radan. No, sinne me asteltiin ja siinä vaiheessa alkoi jo jännittää. Ihan hassua, että aikuinen ihminen jännittää leikkikisoja, mutta niin se vaan menee. Rata meni melko siististi, olin yllättynyt kuinka hauskaa meillä oli ja kuinka innokkasti Ubi oli touhussa mukana. Ehkä jopa liian innokaasti, sillä sähläsimme meille ihan helpon "eteen, kierrä, istu"-kyltin, kun Ubi pomppelihti eteeni. Vaan tyytyväinen olin radan jälkeen. Ubi on kyllä ihme koira. Ubin pistesaldo oli 81 pistettä, siis ihan hyväksytty rata. Olin vielä tyytyväisempi pisteet kuultuani. Ja kun katsoin arvostelulappua, olin koiraan vielä tyytyväisempi. Kaikki virhepisteet olivat ihan minun omaan syytäni. Olin pitänyt muutamassa kohdassa talutinta liian tiukalla ja siinä mokailukohdassa olin ottanut outoja askelia. Lisäksi saimme neljä virhepistettä "namukädestä" eli olin nähtävästi imuttanut Ubia jossakin kohtaa namulla vähän liikaa. Summa summarum: mukava kokemus, jonka voin ottaa uusiksi. Koira nähtävästi osaa, omistajan täytyy vielä vähän harjoitella.

Ola ja Svea söivät vieretysten luita






Ubin vanha villapaitakin sopii paremmin Olalle.

Svea tarkkailee missä Ola menee

Vihdoin Ubi lähti juoksemaan Svean kanssa.







Pinkkis lumimaisemissa.