Kun tulin perjantaina töistä kotia, niin ensimmäiseksi tokaisin, että Ola on kasvanut. Jostain syystä havahduin Olan kasvuun. Kun tämmöinen suuri ja ihmeellinen asia tuli minun mieleen, niin kaikista asioista sen huomasi. Sehän juokseekin kuin pieni piru. Ei mitään pomppimista vaan kunnon menoa. Svealle ei enää antauduta helposti, vaan lyödään hanttiin kunnolla kissamaisine vinkaisuneen ja leuat napsuu yhteen tiuhaan, niin että Svea joutuu öristen ottamaan takapakkia ja tassulla laittaa pennun matalaksi. Ubin ei tarvitse kuin vähän murahtaa syvällä rintaäänellä, niin Ola on kilttiä poikaa. Saas nähdä kuinka kauan. Korvatkin oli hetken oikein päässä, kunnes tänään ne ovat taas kuin laput silmillä.
Ola oli minun kanssa keskiviikkona töissä yksinään. Työkaverit Ola tervehti iloisesti. Torstaina ja perjantaina moni kävi ovella kyselemässä, että eikö pentua olekaan mukana. Kai se tulee maanantaina?
 |
| Suloinen Svea |
 |
| Suloinen Ola jolla piru irti |
 |
| Hänen komea ylhäisyytensä ei kastele tassuja turhaan |
 |
| Nukkuva whippet on kuvauksellinen. Mieli lepää. |
