Tänään taas töissä whippettien kanssa. Automatka menee Olalla nukkuen. Pentu on tottunut jo matkustamiseen. Työpaikalle Ola käveli kuin vanhaan tuttuun paikkaan. Onhan se jo kaksi kertaa siellä ollut. Ola tervehti snautseriuroksen portin takaa häntä heiluen, mutta kun pöydän alta tulikin tiibetinterrieri, niin Ola alkoi peruuttamaan, kunnes kävi karvaisen tiibetinterrierinkin tervehtimässä. Ystävällisiä koiria olivat molemmat. Olan turkin väriä kehutaan töissä. Onhan se vaaleanpunainen pantteri -väritys hieno.
Mutta meidän Ubi se on niin kiltti ukko. Minulla ei ole kuin kaksi sänkyä koirille töissä ja Svea ja Ola olivat ne valloittaneet. Ubi ei löytänyt muuta pehmeää kuin Olan pissapaperin, mihin kävi sitten maaten. Pyysin Ubin luokseni ja halasin kilttiä koiraa ja tein sille tilaa siirtämällä Olan Svean petiin. Kun mainisin Ubin kilteydestä työkaverille, niin hän kertoi, että hän pyytää aina nartun lainaan vähäksi aikaa, kun uusi pentu tulee taloon. Hänen irlanninsusikoiraurokset ovat liian kilttejä pennuille, että tarvitaan narttu laittamaan pentu ojennukseen. Ubi antaa myös luun suusta, jos Ola sen ottaa. No kyllä Ubi aina välillä murahtaa, jos silmille hypitään.
Ubin vanha pentumantteli alkaa olla Olalle pieni, vaikka se kaksi viikkoa sitten oli liian suuri. Älytöntä vauhtia kasvaa. Samaa sanoivat töissä.
 |
| Svea tulee kaikkien kanssa toimeen |
 |
| Kiltti Ubi |
 |
| pinkkis |
