Kävin kaksikymmentävuotta sitten polvesta ortopedillä, joka sanoi, että ei tuolle polvelle voi mitään tehdä. Älä juokse enää, oli hoitona. Vedin siitä herneen nenään ja päätin, että en polvesta enää koskaan valita. No nyt kivut ovat olleet sen verran kovat, että ohi mennen mainitsin työterveyslääkärille. Hän pisti ortopedille. Kiitos siitä. Ortopedi oli loistava. Hän kertoi selväkielellä miksi minulla on nyt kipuja ja mitä on tehty väärin aikanaan vaikkakin oikein sen ajan mukaan. Sain helpon ohjeen tukea polven lumpiota ja hän kehotti tekemään kaikkea mahdollista. Siitä intoutuneena kävin tänään juoksulenkillä Svean ja Ubin kanssa. Viisi kilometriä mentiin. Olipa hauskaa, vaikka minä en ole koskaan pitänyt juoksusta pelkästään. Svea oli ollut jo agilityssä aamulla ja siitä suoraan juoksulenkille. Kukaan muu ei ollut puhki kuin minä. Ei noita minun juoksuvauhdilla saa väsymään. Oli se kuitenkin reippaampi lenkki kuin normaalisti. Päivällä vedettiin vielä vähän vetoja kuminarulla ja vieheellä.
Täytyy varmaa myös hakea uudet lasit, koska Olan kynsien leikkuu ei mennyt oikein hyvin. Kolmesta kynnestä sain tulemaan verta. Kynnet ovat liian pienet minun näölle. Ola ei edes inahtanut, vaikka luulin, että sattui jonkin verran. Pisti ikääntyminen taas vihaksi.
Ola on muuten kasvanut, koska ei enää mahdu sohvan alle. Niin ja Ola täytti perjantaina 3 kuukautta.
